Presidentti M. Russell Ballard kuoli 95 vuoden ikäisenä

Surullisina ilmoitamme, että presidentti M. Russell Ballard, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on kuollut. Oltuaan äskettäin lyhyen aikaa sairaalassa hän palasi kotiin hoitamaan velvollisuuksiaan siinä määrin kuin kykeni, ennen kuin hän kuoli 12. marraskuuta 2023 noin kello 23.15 läheistensä ympäröimänä. Hän oli 95-vuotias.

Presidentti Ballardista tuli apostoli 6. lokakuuta 1985. Hänet ilmoitettiin kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittavaksi presidentiksi 16. tammikuuta 2018. Uuden testamentin ajan apostolien tavoin nykyajan apostolit kutsutaan Jeesuksen Kristuksen erityisiksi todistajiksi. Presidentti Ballard oli yksi niistä 15 miehestä, jotka valvovat osaltaan kasvua ja kehitystä maailmanlaajuisessa kirkossa, jossa on nykyään yli 17 miljoonaa jäsentä.

”Presidentti Ballard ei koskaan jahkaillut”, kirkon presidentti Russell M. Nelson sanoo. ”Hän tiesi tarkalleen, mitä Herra on opettanut ja kuinka sitä voisi soveltaa omaan henkilökohtaiseen elämään ja kuinka se toisi iloa ja onnellisuutta.”

”Työskentelimme yhdessä tiiviisti, ja pidin aina kovasti hänen lämpimästä käytöksestään”, sanoo presidentti Dallin H. Oaks ensimmäisestä presidenttikunnasta. Hän istui presidentti Ballardin vieressä kahdentoista apostolin koorumissa yli kolmen vuosikymmenen ajan. ”Hän oli luotettava mies. Ja hän luotti muihin ihmisiin.”

Presidentti Ballardia jäivät kaipaamaan seitsemän lasta, 43 lapsenlasta, 105 lapsenlapsenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsenlapsi.  

Työmoraalin oppiminen jo nuorena

Melvin Russell Ballard jr. syntyi Salt Lake Cityssä Utahissa 8. lokakuuta 1928 Melvin R. ja Geraldine Smith Ballardin perheeseen. Hän oppi työmoraalinsa jo varhaisella iällä – autoliikkeessä. Hänen isänsä perusti Ballard Motor Company -autoliikkeen, ja nuori Russell, perheen neljästä lapsesta ainut poika, työskenteli yrityksen jokaisella osastolla. Hänen sai ajaa autoja käytettyjen autojen alueella, kun hän oli hädin tuskin teini-ikäinen.

Nämä kokemukset olivat sellaisena työn mallina, joka palveli presidentti Ballardia hyvin kaikilla hänen elämänsä alueilla. ”Opin isältäni, että kun aloittaa jotakin, se myös tehdään loppuun”, hän sanoi. ”Loppujen lopuksi joko se osoittautuu toimivaksi ja siitä on hyötyä tai sitten opit, ettei se toimi ja jätät sen taaksesi. Et kuitenkaan koskaan jää epätietoiseksi, jos olet valmis jatkamaan sen parissa.”

Tuosta sitkeästä asenteesta oli hyötyä koko hänen elämänsä ajan – hänen opiskellessaan Utahin yliopistossa, hänen urallaan autojen, kiinteistöjen ja sijoitusten parissa sekä hänen monissa tehtävissään kirkossa.

”Hänen kokemuksestaan liike-elämässä oli hänelle hyötyä hänen esittäessään niitä syvälle luotaavia kysymyksiä, joita täytyy kysyä, kun ehdotetaan jotakin ohjelmaa tai kun kysytään: ’Käytämmekö me voimavaroja tehokkaasti?’”, presidentti Oaks sanoo.

Kirkon johtohenkilö, jolla oli profeettojen verta suonissaan

Presidentti Ballardilla oli työhuoneessaan kolmen tunnetun kirkon johtajan rintakuvat: kirkon perustajan Joseph Smithin ja tämän veljen Hyrumin (presidentti Ballardin isoisän isoisä) sekä Hyrumin pojan, presidentti Joseph F. Smithin, joka oli uskontokunnan kuudes presidentti. Heidän kristillisen opetuslapseuden perintönsä, johon kuului tietysti Josephin ja Hyrumin marttyyrikuolema vuonna 1844, kannusti presidentti Ballardia hänen kuolemaansa asti.

”Oli uskomatonta oppia ymmärtämään, keitä he olivat ja kuka minä olen”, presidentti Ballard sanoi vuonna 2019. ”Olen koko ajan tietoinen siitä, että minulla on velvollisuus jo pelkästään sen yhteyden ansiosta. Kuulen heidän sanovan koko ajan: ’Ryhdy työhön; tee jotakin hyödyllistä. Aloita heti, poika; älä vain istu tekemättä mitään.’ He toimivat. Heidän täytyi toimia.”

Presidentti Ballard halusi jokaisen myöhempien aikojen pyhän, mukaan lukien omien lastensa, ajattelevan tarkoin noiden varhaisten kirkon johtajien uskontäyteistä elämää. Hän kertoi pojalleen Craigille, joka oli tuolloin 19-vuotias lähetyssaarnaaja: ”Muista, että suonissasi virtaa profeettojen veri.”

”Ei siis mitään paineita”, Craig muistaa ajatelleensa. ”[Isäni] katseli [noita rintakuvia] päivittäin työhuoneessaan – –, ja luulen hänen ajatelleen, että hänen oli tehtävä parhaansa. Hän iskosti sen meihin muihinkin.”

Presidentti Nelson sanoo, että kääntymys, sitoumus ja pyhittäytyminen ”olivat [presidentti Ballardin] veressä. Voitteko kuvitella – meillä oli etuoikeus istua sellaisen miehen vieressä, joka oli Hyrum Smithin lapsen‑lapsen‑lapsenlapsi. Ja Joseph Smith oli hänen‑isoisänsä‑isosetä. Tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä, että minulla oli etuoikeus olla tekemisissä noiden kunnioitettujen ja arvostettujen johtajien suoran jälkeläisen kanssa. Hänessä oli samaa nuhteettomuutta, jota heissä oli.”

Viimeisessä yleiskonferenssipuheessaan 1. lokakuuta 2023 presidentti Ballard puhui profeetta Joseph Smithistä ja tämän keskeisestä tehtävästä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksessa ja siitä koituneista siunauksista.

Presidentti Ballardin kirkolliseen palvelutyöhön kuuluivat hänen tehtävänsä nuorena lähetyssaarnaajana Englannissa, piispana, lähetysjohtajana Toronton lähetyskentällä Kanadassa, seitsemänkymmenen johtokunnan jäsenenä sekä yli kolme vuosikymmentä apostolina.

”En tekisi tätä rahasta”, presidentti Ballard sanoi. ”Ette voisi palkata minua mistään hinnasta tekemään sitä, mitä minua pyydetään tekemään kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä. Mutta teen sen Herran vuoksi, ja se on suurin etuoikeus, minkä mies voi koskaan saada. Me olemme todistajia Herran Jeesuksen Kristuksen elämän ja palvelutyön todellisuudesta.”

Presidentti Ballard otti tämän vastuullisen tehtävän vakavasti, olipa sitten kyse hänen aiemmasta tehtävästään kirkon lähetystyöneuvoston puheenjohtajana (tehtävään kuului Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan laatiminen kaikille lähetyssaarnaajille), jolloin hänen vastuullaan oli yli 50 000 lähetyssaarnaajaa, tai tehtävästään viiden tyttären ja kahden pojan isänä.

Erityinen todistaja, erityinen isä

Presidentti Ballard sanoi suurimpiin kokemuksiinsa kuuluvan sen, kun hän on opettanut lapsilleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. ”On opittava huomaamaan nuo opetustilaisuudet, ja jos olemme hereillä ja valppaina, niitä tulee, ja kun nuo hetket ovat käsillä, on todella harmillista, jos joku isä menettää tilaisuuden opettaa periaatetta lapsilleen.”

Yksi noista hetkistä tuli 1980-luvun lopulla, kun presidentti Ballardista tuli apostoli. Hänen nuorin poikansa Craig myöntää olleensa ”vähän katkera”, koska isä oli usein poissa kotoa tehtäviensä vuoksi. Ei ollut helppoa jakaa mies, jota hän kutsui isäksi, kaikkialla maailmassa olevien myöhempien aikojen pyhien kanssa. ”Nuorena en ymmärtänyt sitä”, Craig sanoo. Onneksi presidentti Ballard huomasi, ettei poika ymmärtänyt asiaa. Huomaten opetustilaisuuden presidentti Ballard otti Craigin mukaan mennessään hoitamaan kirkon tehtävää Tongaan ja Samoaan.

”Kun astuimme ulos lentokoneesta, ymmärsin ensimmäisen kerran, kuinka muut näkivät hänet”, Craig sanoo. ”Monet olivat kävelleet kaksi päivää saadakseen nähdä edes vilauksen apostolista. Silloin se, että tunsin tämän henkilön läheisesti, muuttui taakasta siunaukseksi.”

Craig sanoo, että se oli kuvajainen presidentti Ballardin lahjasta paitsi kertoa ihmisille jotakin myös opettaa heitä.

”Hän ei sanonut vain: ’No, koeta kestää.’ Hän tiesi, että minun piti ymmärtää se ja minun piti osaltani tukea häntä hänen tehtävässään”, Craig sanoo. ”Se oli minulle suurenmoinen oppimiskokemus, ja hän on tehnyt sen monta kertaa ainutlaatuisilla tavoilla. Hän ei ollut vain erityinen todistaja – hän oli erityinen isä.”

Toinen opetustilaisuus tuli, kun hänen kouluikäinen tyttärensä Tammy leikki ystäviensä kanssa autossa, joka jostakin syystä vieri taaksepäin, ja ovi rysähti rikki. Tammy sanoi olleensa kauhuissaan, kun hän sai tietää, että auto, jota hän luuli isänsä autoksi, kuuluikin jollekulle toiselle. Presidentti Ballard sanoi, että palatessaan kotiin ja nähdessään tyttärensä ilmeen hän tiesi saaneensa tytön täyden huomion. ”Opetin hänelle, että hän oli paljon kallisarvoisempi kuin hänen vaurioittamansa Cadillac ja että oli paljon tärkeämpää, mitä hänen elämässään tapahtui ja kuinka kallisarvoinen hän oli minulle. Pystyisimme korjaamaan auton, mutta jos hän tekisi jotakin väärin elämässään, sitä olisi paljon vaikeampi korjata.”

”Hänet tullaan muistamaan erinomaisena aviomiehenä ja suurenmoisena isänä”, presidentti Nelson sanoo. ”Sitä hän piti tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Hän näytti meille hyvää esimerkkiä siinä, vaikka hänellä olikin todella paljon tehtävää. Hänen perheensä oli aina etusijalla.”

Vuosien varrella presidentti Ballardin lapset oppivat luottamaan hänen hengelliseen voimaansa. Hänen edesmennyt vaimonsa Barbara on sanonut: ”Kun olimme Kanadassa lähetyskentällä, pieni poikamme oli juuri aloittamassa leikkikoulua eikä tuntenut siellä ketään. Häntä pelotti. Mieheni vei hänet työhuoneeseensa, polvistui hänen kanssaan ja rukoili, että taivaallinen Isä auttaisi häntä löytämään ystäviä. He rukoilivat niin yhdessä monena päivänä peräkkäin. Hän on auttanut monia lapsistamme sillä tavoin, kun heillä on ollut erityisiä tarpeita.”

Paitsi että Ballardit rukoilivat yhdessä säännöllisesti, he myös nauttivat yhteisestä ajasta jännittävillä perhelomilla. Presidentti Ballard muisteli matkaa, jonka he tekivät Kaliforniaan yhdellä ensimmäisistä matkailuautoista, joita oli valmistunut tuotantolinjalta. ”Vein heidät kiinalaiskaupunginosaan, ja kaikki San Franciscossa katsoivat sitä suurta autoa ja osoittelivat sitä ja nauroivat sille”, hän sanoi. ”En löytänyt sille parkkipaikkaa, joten päästin kaikki ulos kiinalaiskaupunginosassa ja ajelin San Franciscon kukkuloilla ympäriinsä, kunnes lopulta otin heidät kaikki taas kyytiin.”

Avioituminen hänen ”enkelinsä” Barbaran kanssa

Presidentti Ballard ei voinut puhua perheestään ylistämättä Barbaraa. ”Hän on todellinen enkeli. On hirveän vaikeaa elää sellaisen henkilön kanssa, joka on lähes täydellinen”, hän sanoi. He tapasivat Utahin yliopiston tutustumistanssiaisissa. ”Hän oli paitsi kaunis myös säkenöivä luonteeltaan. Tiesin jo alussa, että halusin solmia avioliiton hänen kanssaan, mutta hän ei tuntenut samoin. Oli vähän vaikea saada hänet vakuuttuneeksi siitä. Vitsailinkin hänelle, että kun hän suostui vaimokseni, ne olivat onnistuneimmat kaupat, mitä olen ikinä tehnyt.”

Presidentti Ballard ylisti Barbaraa suurenmoisena äitinä, jonka tyyni suhtautumistapa teki kotielämästä kuin taivaallista. ”Jos toisit kaikki seitsemän lastamme tähän ja kysyisit heiltä, ovatko he koskaan kuulleet äidin korottavan ääntään kotona, he vastaisivat kieltävästi; hän ei koskaan tehnyt niin. Luonteensa ansiosta hän pystyy selviytymään kriisitilanteessa rauhallisesti ja ääntä korottamatta. Hän on suloinen, hän on rakastava, hän on huolehtiva, hän on tarkkaavainen, ja lapset ihailevat häntä suuresti. Kukaan maailmassa ei vedä vertoja sille, mitä meidän lapsemme tuntevat äitiään kohtaan.”

Heidän toiseksi vanhin lapsensa Holly on samaa mieltä. Hän sanoo, että hänen vanhempiensa rakkaus ja kunnioitus toisiaan kohtaan vaikutti hänen ja hänen sisarustensa käyttäytymiseen elämää muokkaavilla tavoilla.

”Meistä tuntui, että parasta, mitä saatoimme tehdä, oli tulla kotiin ja olla siinä ympäristössä, koska vanhempamme olivat todella hyviä toisiaan kohtaan”, hän sanoo. ”Opin, että kaikkia tulee kohdella kunnioittavasti. Ja he olivat todella hyviä siinä meidän suhteemme, kun olimme lapsia.”

Presidentti Oaks, joka kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumiin vuosi ennen presidentti Ballardia, sanoo ihailleensa ”suuresti tapaa, jolla presidentti Ballard kohteli iankaikkista kumppaniaan Barbaraa. Tämän ikäännyttyä ja hänen itsensä ikäännyttyä hän oli todella ihanteellinen aviomies. Niin huomaavainen. Ja niin lempeä.”

Barbara kuoli 1. lokakuuta 2018 ollessaan 86-vuotias. Hän oli kamppaillut pitkään terveysongelmien kuten Alzheimerin taudin kanssa luonteelleen ominaisella arvokkuudella ja huumorintajulla.

”Kuinka kiitollinen olenkaan tietäessäni, missä kallisarvoinen Barbarani on ja että tulemme olemaan yhdessä jälleen perheemme kanssa koko iankaikkisuuden”, presidentti Ballard sanoi yleiskonferenssissa viisi päivää Barbaran kuoleman jälkeen.

Yksilöiden palvelemista

Presidentti Ballardin lempeät tunteet perhettään kohtaan ulottuivat niihin, joita hän opetti puhujakorokkeelta. Puheessaan kirkon yleiskonferenssissa lokakuussa 1980 hän kehotti myöhempien aikojen pyhiä lähettämään hänelle avun tarpeessa olevien ihmisten nimiä. Hän lupasi puolestaan kirjoittaa noille ihmisille rohkaisevan kirjeen. Hänelle tulvi satoja kirjeitä kaikkialta maailmasta. Presidentti Ballard kirjoitti loppujen lopuksi yli 600 henkilökohtaista rohkaisukirjettä ihmisille, jotka tarvitsivat hengellistä apua. Eräs kirjeen saaja kirjoitti: ”Minusta kirjeesi oli todellinen alku tälle mahtavalle muutokselle elämässäni, ja kiitän sinua sydämeni pohjasta.”

”Meidän tulisi auttaa sitä yhtä”, presidentti Ballard sanoi. ”Meidän tulisi pyrkiä kaikin tavoin auttamaan toisiamme tällä kuolevaisuuden matkalla. Uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä, ja luulen, että he haluavat tietää totuuden, mutta he eivät tiedä, mistä sen löytäisivät. He kysyvät: ’Kuka minä olen? Mistä olen tullut? Miksi olen täällä? Minne olen menossa? Mihin tämä kaikki johtaa? Mihin tämä johdattaa minut?”

Presidentti Ballard päätti kirjoittaa vastaukset noihin kysymyksiin kirjassaan Our Search for Happiness (1993), joka on apuna opetettaessa muille asioita kirkosta ja heidän tarkoituksestaan elämässä. Presidentti Ballard on kirjoittanut myös julkaisun Counseling with Our Councils (1997),, jota monet paikalliset johtohenkilöt käyttävät kaikkialla kirkossa.

Kaikissa kokemuksissaan aviomiehenä, isänä ja apostolina presidentti Ballard haki Jeesukselta Kristukselta innoitusta ja varmuutta kaikissa asioissa. Itse asiassa hänellä oli usein povitaskussaan pieni kuva Vapahtajasta antamassa hänelle kannustusta vaikeina päivinä.

”Aina kun hän lannistui, hän otti esiin [Jeesuksen Kristuksen kuvan], katsoi sitä ja ajatteli: ’Minä pystyn siihen. Hänen vuokseen voin tehdä mitä tahansa’”, Holly sanoo.

Presidentti Ballard oppi tietämään, että muuttuvien arvojen maailmassa Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ankkuri. ”Uskon vakaasti siihen, että ne, jotka ovat todella ankkuroineet uskonsa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautukseen ja profeetta Josephin tehtävään sekä hänen kauttaan kirkolle tulleisiin ilmoituksiin – jotka vahvistavat ja julistavat, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että evankeliumi on maan päällä – pystyvät selviytymään mistä tahansa, mitä elämä tuo heidän eteensä.”