Sen jälkeen kun lokakuussa 2012 ilmoitettiin, että miehet voivat aloittaa mormonien lähetystyöpalvelun 18-vuotiaina ja naiset 19-vuotiaina, mormonilähetyssaarnaajien määrä on kasvanut merkittävästi. Ennen tuota ilmoitusta lähetystyössä palvelevia oli 58 500. Tällä viikolla tuo luku on jo 75 000.
Seuraava kertomus ja videot mormonilähetyssaarnaajien elämästä tuovat näkökulmia siihen, mitä nämä lähetyssaarnaajat tekevät ja miksi.
Mormonilähetyssaarnaajan elämää: Kerromme muille Kristuksesta
Kun hurrikaani Sandyn tuomat sateet lakkasivat lokakuun loppupuolella 2012, vanhin Jordan Walton, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon New Yorkin eteläisellä lähetyskentällä New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa palveleva lähetyssaarnaaja, muistaa ajaneensa yhdessä toverinsa, vanhin Josh Mundayn, kanssa hurrikaanin runtelemille alueille kuten Broadchanneliin ja Rockawayhin katsomaan uskomatonta hävitystä.
”Muistan, että kulkiessamme noita katuja näimme niiden ihmisten kasvoilla ilmeen, joka kertoi, etteivät he tienneet, mitä tehdä”, vanhin Walton sanoo. ”Aloimme auttaa heitä. Aloimme kantaa ulos heidän taloistaan lattialautoja, aloimme kantaa ulos kipsilevyjä, likaisia sohvia – kaikkea sitä, mitä he eivät voisi enää käyttää.”
Seuraavien puolentoista kuukauden ajan New Yorkin eteläinen lähetyskenttä auttoi organisoimaan yli 11 000 vapaaehtoista, jotka palvelivat yhteensä yli 120 000 tuntia. Vaikka kaikki mormonilähetyssaarnaajat eri puolilla maailmaa eivät osallistu näin laajaan palvelemiseen yhteiskunnassa, kertomus kuvaa sitä, mikä on jokaisen kirkon 405 lähetyskentällä palvelevan 75 000 lähetyssaarnaajan keskeinen tarkoitus: kutsua sanoin ja teoin muita tulemaan Kristuksen luokse.
Kokoaikaiset mormonilähetyssaarnaajat lähetetään Jeesuksen Kristuksen Uudessa testamentissa aloittaman mallin mukaisesti kaksittain (ks. Mark. 6:7) puoleksitoista tai kahdeksi vuodeksi opettamaan evankeliumia sekä oppiaiheiden että palvelemisen avulla. Miehet voivat palvella 18-vuotiaina ja naiset 19-vuotiaina. Kukin rahoittaa oman lähetystyöpalvelunsa (joka maksaa keskimäärin 10 000–12 000 USD) itse tai joskus perheen ja ystävien avulla. Kuten Kristus opetti, nämä lähetyssaarnaajat löytävät enemmän tarkoitusta elämäänsä, kun he keskittyvät muiden tarpeisiin – ja siinä samalla, kuten New Yorkin eteläisen lähetyskentän johtaja Kevin Calderwood sanoo, ”heidän sydämessään tapahtuu merkittävä muutos”.
Tyypillinen päivä
Lähetyssaarnaajien päivä alkaa joka aamu puoli seitsemän. He ovat joka päivä koko päivän ajan heille määrätyn toverin seurassa (toveri vaihtuu muutaman kuukauden välein). Kukin toveripari käyttää joka aamu muutamia tunteja Jeesuksen Kristuksen opetusten tutkimiseen sekä keskusteluun sen päivän suunnitelluista opetustapaamisista. ”Me ajattelemme todellakin jokaista niistä ihmisistä, joita aiomme tavata sinä päivänä, ja sitä, kuinka me voimme auttaa heitä tulemaan lähemmäksi Vapahtajaa”, vanhin Walton sanoo.
Aamurutiineihin kuuluu myös kielen harjoittelua niiden lähetyssaarnaajien kohdalla, joiden tehtävä edellyttää, että he puhuvat heille vierasta kieltä. New Yorkin eteläisellä lähetyskentällä sisar Kimberly Bradfield ja hänen toverinsa, sisar Shianne Allen, opettavat muita espanjaksi. Kuten monet lähetyssaarnaajat, joiden on opittava uusi kieli, hekään eivät osanneet espanjaa ennen lähetystyöhön tuloaan ja saivat tavallaan tulikasteen kielen oppimisessa.
”Kumpikaan meistä ei osannut espanjaa ennen lähetystyötämme, ja niin me opiskelimme espanjaa yhdeksän viikon ajan [lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa]”, sisar Bradfield kertoo.
Aamurutiinien jälkeen lähetyssaarnaajat tapaavat ihmisiä monissa eri tilanteissa aina iltayhdeksään saakka pitäen välillä lyhyen lounas- ja päivällistauon. Palvelupaikasta riippuen he kulkevat joko jalan, pyörällä, autolla, bussilla tai muulla tavoin. He puhuvat ihmisten kanssa kaduilla ja näiden kodeissa keskustellen mormonien perusopeista ja vastaten kysymyksiin. Ja koska monet ihmiset pitävät mieluummin yhteyttä verkossa, lähetyssaarnaajat käyttävät palvelutyössään myös internetiä ja digitaalisia laitteita.
Lähetyssaarnaajat käyvät muihin uskontokuntiin kuuluvien ja kirkon jäsenten luona, jotka tarvitsevat kohottavaa sanomaa. Sisar Bradfield sanoo, etteivät lähetyssaarnaajat pakkosyötä uskonkäsityksiään muille, vaan ”[me] kutsumme heitä tulemaan Kristuksen luokse – emme vaihtamaan heillä olevaa uskoa vaan vahvistamaan tuota uskoa”. Vanhin Munday lisää: ”[Olemme] täällä vahvistamassa ihmisiä ja tuomassa heille hieman toivoa. Perimmäinen sanomamme maailmalle on, että koettelemuksista voi selviytyä Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, avulla.”
Lähetyssaarnaajat palvelevat yhteiskunnassa esim. antamalla raivausapua katastrofien jälkeen (kuten edellä mainitun hurrikaani Sandyn jälkeen), opettamalla englantia ja käymällä vanhusten luona. ”Me autamme ihan ketä tahansa”, sisar Allen sanoo. Hurrikaani Sandyn jälkeen mormonilähetyssaarnaajat pyrkivät auttamaan paitsi muita mormoneja myös, kuten sisar Allen sanoo, ”heidän naapureitaan ja kaikkia heidän alueellaan”. Näiden 75 000 nuoren miehen ja naisen yhteenlaskettu palvelutuntien määrä vuosittain on miljoonissa.
Lähetyssaarnaajat käyttävät myös kerran viikossa muutaman tunnin henkilökohtaisiin asioihin, kuten pyykinpesuun, siivoukseen, ruokaostoksiin sekä sähköpostiviestien kirjoittamiseen perheelleen.
Löydämme itsemme palvelemalla muita
Vanhin Munday sanoo, että hänen lähetystyönsä alku oli kenties vaikein vaihe hänen elämässään. Hän oli kaukana kotimaastaan Englannista, ja hänellä oli kova koti-ikävä. Käännekohta tuli, kun hän alkoi katsoa itseään ulommas. ”Vasta kun lakkasin välittämästä itsestäni ja aloin välittää muista, kykenin tuntemaan oloni kotoisaksi täällä”, hän sanoo. ”Se auttoi minua kasvamaan todella paljon.”
Keskittyminen enemmän muihin kuin itseen ei ole helppoa kenellekään, eikä etenkään teini-ikäisille ja nuorille aikuisille. ”Se on yleensä elämässämme aikaa, jolloin olemme melko itsekeskeisiä”, lähetysjohtaja Calderwood sanoo. ”Nämä lähetyssaarnaajat luopuvat siitä kaikesta.”
Sen johdosta lähetyssaarnaajat alkavat kiinnostua enemmän siitä, mitä heidän lähimmäiselleen kuin heille itselleen tapahtuu. Sellainen palveleminen rakentaa ”hyvän perustan heidän elämälleen, niin että heistä tulee hyviä puolisoita, hyviä isiä, hyviä äitejä ja erittäin hyviä asuinyhteisössään”, lähetysjohtaja Calderwood sanoo.
”Se on vain yksi palkitsevimmista asioista, mitä voi tehdä”, sanoo sisar Bradfield palvelemisesta lähetystyössä. ”Todellista onnea on todellakin auttaa ympärillään olevia ihmisiä.”
