Aihe

Suhde etniseen taustaan

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko alkoi yli 30 vuotta sitten asettaa afrikkalaista alkuperää olevia jäseniään pappeuteen.

Se oli ratkaiseva hetki kirkon historiassa, koska se vaikutti paitsi jäseniin Yhdysvalloissa myös kirkkoon maailmanlaajuisesti.

Tuolloin pantiin laajalti merkille, millaisella innolla kirkon jäsenet ottivat vastaan tämän käytäntöä koskevan muutoksen. Ken Woodward, Newsweek-lehden uskonnosta kirjoittava toimittaja, kirjoitti lehden 19. kesäkuuta 1978 ilmestyneessä numerossa:

”Ilmoitus yllätti keskipäivän jalankulkijat Salt Lake Cityssä. Eräs mies, joka oli kääntänyt kannettavan radionsa kirkon omistamalle asemalle, kertoi innoissaan kirkon keskustoimiston työntekijöille: ’He ovat ilmoittaneet juuri, että mustat voivat saada pappeuden!’ James Dawson, kuuluisan Mormonien tabernaakkelikuoron kahdesta mustasta jäsenestä toinen, sanoi muille pyhille: ’Uskoni on vahvistunut. Olen hyvin onnellinen.’”

Toisaalla innoissaan olevat valkoiset ja mustat kirkon jäsenet soittivat toisilleen, toitottivat autontorvia kadulla ja kokoontuivat ryhmissä keskustelemaan ilmoituksesta, joka seurasi niin nopeasti silloisen kirkon presidentin Spencer W. Kimballin ja hänen apostolitoveriensa saamaa syvällisen merkittävää hengellistä kokemusta.

Newsweek-lehden Woodward jatkoi ennustamalla, että seuraavaksi todennäköisesti perustettaisiin mustien vanhinten johtamia mustien seurakuntia.

Woodwardin ennustus oli paljonpuhuva. Vielä vuonna 1978, vuosikymmen sen jälkeen kun kansalaisoikeusliike muutti Amerikan kasvot, monissa kirkoissa kautta maan kävijät pysyttelivät itse asiassa erillään. Useimmat mustat kävivät jumalanpalveluksissa mustien kanssa ja useimmat valkoiset valkoisten kanssa. Harvat virkaan vihityt mustat papit saarnasivat valkoisten seurakunnille, ja vuosia myöhemmin rotuerottelu muissa muodoissaan oli yhä voimassa.

Itse asiassa mitään sellaista ei ole ollut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Kirkossa ei ole koskaan ollut mitään syrjimiseen perustuvaa seurakuntiin jaottelua. Siellä missä eri etniseen taustaan kuuluvat mormonit ovat asuneet naapureina, he ovat aina koko kirkon historian ajan palvelleet Jumalaa yhdessä. Mustia oli kastettu jäseniksi paljon ennen vuotta 1978, he olivat saarnanneet ja pitäneet rukouksia suurelta osin valkoisista koostuvan seurakunnan edessä, sillä nämä tehtävät eivät edellyttäneet, että jäsenellä on pappeus.

Ilmoitettuaan muutoksesta kesäkuussa 1978 kirkko alkoi heti asettaa aktiivisia mustia miehiä pappeuteen kaikkialla kautta maailman, missä he kävivät kirkossa. Ensimmäinen temppeli Afrikkaan rakennettiin Etelä-Afrikkaan vuonna 1981, ja kaksi muuta – Ghanassa ja Nigeriassa – on vihitty käyttöön jokin aika sitten.

Eräässä vuoden 2007 Washington Post -lehden otsikossa viitattiin ”maailmanlaajuisen mormonismin uusiin kasvoihin”. New York Times -lehden eräässä vuoden 2005 artikkelissa sanottiin, että kaupunkiin rakennetussa uudessa kirkkorakennuksessa toimii ”yksi etnisesti parhaiten integroituneista seurakunnista Harlemissa, ja jumalanpalveluksissa käy yhtä paljon valkoisia ja mustia”.

Yleensä myönteisesti suhtautuneiden mediaraporttien joukossa on ollut muutama poikkeus, etenkin vaalikampanjan kuumenneessa ilmapiirissä.

Ahmad Corbitt, afroamerikkalainen vaarnan (hiippakuntaa vastaava) johtaja New Jerseyssä, sanoi, että ajoittaiset kirkkoon kohdistuneet syytökset rasismista tulee ”nähdä sellaisina kuin ne ovat”.

”Eiköhän jokainen ymmärrä, että ihmiset sanovat poliittisista syistä asioita, jotka eivät kerta kaikkiaan pidä yhtä totuuden kanssa”, Corbitt sanoi.

Corbitt johtaa yhtä jäsenistöltään monimuotoisimmista vaarnoista kirkossa. Vaikka jäsenet ovat suurimmaksi osaksi valkoisia, hänen vaarnansa kussakin 12 seurakunnassa on ihmisiä, joilla on hyvin erilainen etninen tausta. Kolme hänen seurakunnistaan on espanjankielistä, ja Corbittin omassa kolmen jäsenen johtokunnassa toinen neuvonantaja on valkoinen ja toinen tongalainen.

”Kukaan sellainen, joka sanoo, että kirkko on rasistinen, ei puhu kokemuksesta eikä hänellä ole aavistustakaan siitä rodullisesta sopusoinnusta, josta me kirkkoperheenä nautimme”, Corbitt sanoi. ”Voi olla, että joillakuilla värillisillä jäsenillä on ollut jokin kielteinen kokemus jossakin vaiheessa 13 ja puolen miljoonan jäsenemme kirkossa. Mutta en ole lukuisissa kokouksissa kirkon jäsenten ja johtohenkilöiden kanssa millään tasolla vuosien varrella koskaan kokenut mitään vähääkään rasismiin viittaavaa.”

Tony Parker, eräs toinen afroamerikkalainen vaarnanjohtaja, valvoo yhdeksää seurakuntaa Atlantan alueella Georgian osavaltiossa, ja niistä yhtä johtaa musta piispa. Parker on ollut mormonikirkon jäsen 25 vuotta.

”Olen parempi ihminen nyt kuin olin silloin aiemmin”, Parker sanoo. ”Olen tyytyväisempi itseeni. Nämä ovat olleet henkilökohtaisen kasvun ja kehittymisen vuosia.”

Parker sanoo, että hänellä on yksinkertainen vastaus kirkon ulkopuolelta tulevaan arvosteluun. ”Jokaisen, joka uskoo, että kirkko on rasistinen, tarvitsee vain tulla katsomaan. He voivat istua kirkossamme ja seurata tapahtumia sivusta tai puhua jäsenillemme.”

Kun Parkerilta kysyttiin, onko joku toinen myöhempien aikojen pyhä joskus sanonut hänelle jotakin ennakkoluuloon perustuvaa, hän sanoi: ”Kokemukseni on ollut miltei täysin myönteinen. Tietenkin tiellä on ollut muutama kuoppa, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi vahingoittanut henkilökohtaista vakaumustani.”

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.