Myöhempien aikojen pyhien pyhät kirjoitukset ovat ehkä vihreämpiä kuin luulet

Kesäkuun 5. päivänä juhlistetaan Maailman ympäristöpäivää. Voittoa tavoittelemattomat järjestöt, aktivistit ja poliitikot ottavat kantaa saastumiseen, luonnon monimuotoisuuden katoamiseen ja ilmastonmuutokseen. Vaikka Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kokouksissa puhujakorokkeella ei ehkä useinkaan keskitytä suoraan ympäristöön liittyviin huolenaiheisiin, kirkon pyhien kirjoitusten kaanon on täynnään ekologista viisautta.

”Myöhempien aikojen pyhinä meillä on tapana keskittyä kirkollisiin ja perheeseen liittyviin taloudenhoidon tehtäviimme”, sanoi vanhin Steven E. Snow seitsemänkymmenen koorumista viime lokakuussa pidetyssä symposiumissa, jonka aiheena oli ympäristöön liittyvä taloudenhoitotehtävä.[1] Vaikka tämä onkin aivan hyvä asia, uskolliset ovat vastuullisia myös ”maasta, joka ympäröi meitä, itse maapallosta”, hän lisäsi.

Raamattu luomiskertomuksineen ja Jeesuksen Kristuksen kertomine vertauksineen siemenistä, vehnästä, lampaista ja puista tarjoaa syvällisiä mielikuvia ja herättää kunnioitusta luontoa kohtaan.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ulkopuolella ei tiedetä paljoakaan siitä, mitä Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi voivat tarjota ympäristöetiikalle. Kirkko pitää Raamatun lisäksi näitä kolmea pyhää kirjoitusta Jumalan sanana.

Aineella on merkitystä

Kristityt ajattelijat ovat perinteisesti pitäneet jumalallista täysin fyysisen maailman ulkopuolisena. Koska aine on katoavaista, se on myös alempaa eikä kovinkaan arvokasta verrattuna hengelliseen – näin järkeily kuuluu. Toiset arvostelevat sitä, että tämä ajattelutapa ei ole omiaan edistämään luonnonympäristöstä huolehtimista. Myöhempien aikojen pyhien pyhät kirjoitukset ratkaisevat tämän näennäisen kaksijakoisuuden hengen ja aineen välillä.

”Aineetonta ainetta ei ole olemassa. Kaikki henki on ainetta, mutta se on hienompaa tai puhtaampaa, ja se voidaan havaita vain puhtaammin silmin”,[2] Opissa ja liitoissa sanotaan. Mormonin kirja opettaa, että luominen ja luoja liittyvät syvällisesti toisiinsa, viitaten luojaan nimityksellä ”Luonnon Jumala”[3].

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opetuksissa ja käytännössä luontoa ei koskaan palvota tai jumaloida. Kuitenkaan ”me emme voi sivuuttaa jumaluutta luomistyössä”[4], vahvistaa Russell M. Nelson, josta tuli kirkon presidentti 14. tammikuuta 2018. ”Meidän tulisi huolehtia maasta, olla viisaita [taloudenhoitajia] ja säilyttää se tuleville sukupolville.”

Kestävä kuluttaminen

Nykyään monet kuluttajat odottavat ympäri vuoden löytävänsä haluamiaan hedelmiä ja vihanneksia lähikauppansa hyllyiltä. Usein ruoka matkaa monia kilometrejä saapuakseen määränpäähän, jossa siitä ei saada juuri silloin paikallisesti satoa. Oppi ja liitot neuvoo syömään jokaista yrttiä aikanaan ja jokaista hedelmää aikanaan.[5] Vaikkakaan tämä ei ole tiukka hengellinen laki myöhempien aikojen pyhille, niin sesonkiluonteinen, paikallisiin tuotteisiin perustuva ruokavalio pienentää polttoaineen kulutusta ja ehkäisee saastumista huomattavasti.

”Kaikki, mikä tulee maasta omana aikanansa”[6], sanotaan tämän kirjan eräässä toisessa luvussa, on annettu ”ravinnoksi ja vaatteiksi, mauksi ja tuoksuksi, vahvistamaan ruumista ja elävöittämään sielua”[7]. ”Ne on tehty käytettäviksi harkiten, ei kohtuuttomasti eikä riistäen.”[8]

Kuten myöhempien aikojen pyhien pyhissä kirjoituksissa sanotaan, Jumala tekee ”jokaisesta tilivelvollisen – – maanpäällisten siunausten taloudenhoitajana”[9]. Mormonin kirja kiittää ”niiden monien kasvien ja juurien [oivallisia ominaisuuksia,] jotka Jumala oli valmistanut poistamaan syyn sairauksiin”[10]. Siitä huolimatta Hänen luomakuntansa runsaiden voimavarojen käyttö siten, ettei jaa niitä ”köyhien ja tarvitsevien” kanssa[11], tuomitaan.

Elävät sielut

Kallisarvoisessa helmessä on kaksi kuvausta luomisesta. Ensimmäisessä kuvataan Jumalan luoneen ihmisen eläväksi sieluksi.[12] Sama koskee kuitenkin kasveja[13] ja eläimiä[14] – myös niistä tuli ”eläviä sieluja”. Vanhin Marlin K. Jensen, täysinpalvellut johtava auktoriteetti, on päätellyt: ”Ihmiset, joiden elämässä on suhde eläimiin, ovat yleensä onnellisempia. Minulle ainakaan taivas ei ole taivas, ellei eläinkunta ole osa Jumalan valtakuntaa.”[15]

Viisauden sanan eli Opissa ja liitoissa olevan terveyssäännön mukaan lihaa ”on käytettävä säästeliäästi”[16]. Tämä vahvistetaan Joseph Smithin innoitetussa Ensimmäisen Mooseksen kirjan tarkistuksessa: ”Ja totisesti, verta älköön vuodatettako, paitsi ravinnoksi, henkenne pelastukseksi; ja jokaisen eläimen veren minä vaadin teidän käsistänne.”[17]

Suuri saastuminen

Mormonin kirja profetoi ajasta, ”jolloin maan päällä on suurta saastaisuutta”[18], liittäen luonnonkatastrofit, kuten tulipalot, rajuilmat ja savupilvet vieraissa maissa[19], syntiseen käytökseen, kuten ryöstely ja valehteleminen. Tämä yhteys antaisi ymmärtää, että ympäristökriisissä on kyse muustakin kuin saastekaasuista ilmakehässä. Se voi olla merkki syvemmästä hengellisestä kriisistä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet eivät väitä olevansa parempia kristittyjä jokapäiväisessä elämässään tai omistautuneempia maapallon taloudenhoitajia kuin muihin uskontokuntiin kuuluvat ihmiset. Joka tapauksessa heidän mielestään sekä Raamatussa että palautuksen pyhissä kirjoituksissa annetut neuvot luonnosta huolehtimisesta ovat innoittavia ja rohkaisevia.