Mormonit ovat pitäneet perheiltoja sadan vuoden ajan

Frank Santiago, joka asuu nyt Provossa Utahissa, sai vuonna 1957 ollessaan Yhdysvaltain ilmavoimien palveluksessa sijoitettuna Alaskaan kuulla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opinkohdista ja päätti mennä kasteelle. Yksi noista ratkaisevista tekijöistä oli perhekeskeisyys, ja Frank päätti ottaa tuon opin käytäntöön tulevassa perheessään.

Päätettyään asepalveluksensa Frank lähti kotikaupungistaan New Yorkista, aloitti opinnot Brigham Youngin yliopistossa Provossa Utahissa, solmi avioliiton Ella Castagnon kanssa, joka on kotoisin Erdasta Utahista, ja yhdessä he saivat seitsemän lasta, viisi poikaa ja myöhemmin kaksi tytärtä. ”Tunsin todella voimakkaana tämän vastuun perheestä”, Frank kertoo. ”Halusin aina, että lapset tuntevat evankeliumin olevan tärkein asia elämässäni ja että tekisin kaiken voitavani auttaakseni heitä saamaan oman henkilökohtaisen uskon Jumalaan.”

Santiagon perhe ja miljoonat muut kirkon jäsenet näkevät samalla tavoin vaivaa aikataulunsa ja kodin ulkopuolisten vaatimusten yhteen sovittamiseksi, jotta he voivat noudattaa sadan vuoden ajan toistettua neuvoa pitää säännöllinen perheilta. Viikoittaista perheen yhdessäolohetkeä, joka kannustetaan nykyisin pitämään maanantai-iltaisin, noudattaa koko maailmanlaajuinen kirkon jäsenistö ollen kuuliainen alkuperäiselle ohjeelle, joka saatiin kirkon johtajilta vuosisata sitten.

Aikana, jolloin yhteiskunta eli hitaammassa elämänrytmissä ja suuri osa ihmisistä Yhdysvalloissa asui maaseudulla, presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) neuvoi järkevästi kirkon jäseniä huhtikuussa 1915 ”aloittamaan kaikkialla kirkossa ’perheillan’, jolloin isät ja äidit voivat koota poikansa ja tyttärensä lähelleen kodissa ja opettaa heille Herran sanaa”.

Häntä seuranneet kirkon johtajat ovat kannustaneet tähän käytäntöön, mutta vasta vuonna 1965, noin 50 vuotta myöhemmin, kun kirkon jäsenmäärä oli kasvanut merkittävästi eri puolilla maailmaa, presidentti David O. McKay (1873–1970) kehotti vanhempia varaamaan johdonmukaisesti yhden illan joka viikko perheillaksi ja järjesti oppikirjan tämän käytännön tueksi. Vuonna 1970 presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) määräsi maanantai-illan viikoittaiseksi perheillaksi ja antoi ohjeen, ettei mitään kirkon toimintoja tule järjestää tuolle illalle.

Presidentti McKay, joka tähdensi uudelleen perheiltaa, lupasi, että kaikki ne, jotka huolehtivat tästä tehtävästä, saavat suuria siunauksia. Perheiltaoppiaiheet ovat tuoneet perheenjäseniä lähemmäksi toisiaan ja suurta rauhaa ja sopusointua moneen kotiin.

Nykyinen kirkon presidentti Thomas S. Monson on samalla kannalla. ”Meillä ei ole varaa laiminlyödä tätä taivaan innoittamaa ohjelmaa. Se voi tuoda hengellistä kasvua perheen jokaiselle jäsenelle auttaen häntä vastustamaan kiusauksia, joita on kaikkialla. Kodissa opitut asiat ovat niitä, jotka pysyvät mielessä pisimpään.”

Aaron Sherinian ja hänen vaimonsa Emily, jotka asuvat Arlingtonissa Virginian osavaltiossa, ovat kirkon jäseniä, jotka noudattavat tätä profeetallista neuvoa.

”Perheillassa on kyse näistä hulluista ihmisistä, joiden kanssa jaamme elämämme – perheestämme”, Aaron sanoo.

”Perheilta on perinne, joka meillä on yhdessä miljoonien muiden kirkon jäsenten kanssa ympäri maailman”, Emily lisää. ”Siinä on kyse ajan varaamisesta siihen, mikä on tärkeintä – perheseen, uskoon, palvelemiseen ja ystävyyteen – että todella asettaa nuo asiat ensimmäiseksi.”

Stephanie Santiago, Frankin ja Ellan miniä Oremista Utahista, muistelee tärkeää opetusta, jonka hän sai nuoruudessaan perheiltakokemuksistaan.

”Vartuin Idahossa 11-lapsisessa perheessä”, Stephanie selittää. ”Isällä oli aina johtotehtäviä kirkossa, ja muistan hänen lähteneen päivä toisensa jälkeen kotoa kirkkounivormussaan, paitaan ja solmioon sonnustautuneena – paitsi maanantaisin. Isä vakuutti meille jokaiselle, että maanantai oli erityistä aikaamme olla yhdessä ja että hän olisi paikalla huolimatta kirkon ja työtehtäviensä raskaista vaatimuksista. Nyt näen, että mieheni Todd arvostaa perheaikaamme samalla tavoin kuin meidän kummankin isät ovat tehneet. Sillä on suuri vaikutus.”

Kasvaminen yhdessä evankeliumin piirissä on perhekeskeisen tutkimisen ja toiminnan perimmäinen tavoite kaikkialla kirkossa. Lähestulkoon jokainen toiminnassa mukana ollut kirkon jäsen muistaa jonkin merkittävän joko lapsena, isänä, äitinä tai sitten isovanhempana perheillassa kokemansa opetustilanteen. Jotkut oivaltavat, että heidän uskonsa on peräisin viikoittaisesta hartaudenharjoituksesta, kun taas jotkut tunnustavat itseluottamuksensa syntyneen siitä, että he ovat suunnitelleet ja järjestäneet perheiltoja ja osallistuneet niihin.

Perheillan aikajana

Seuraavassa on luettelo merkittävistä perheiltaan liittyvistä päivämääristä.

27. huhtikuuta 1915
Ensimmäinen presidenttikunta (Joseph F. Smith, Anthon H. Lund ja Charles W. Penrose) kehottaa pitämään perheiltoja.

Tammikuu 1965
Presidentti David O. McKay tähdentää uudelleen perheiltaa; Perheiltaoppikirja julkaistaan. Ohjeita annetaan perheillan pitämisestä niille, jotka eivät asu kotona, muun muassa opiskelijoiden ja muiden naimattomien aikuisten kokoontumisesta ryhminä yhteen.

1970
Maanantai valitaan perheillaksi kaikkialla kirkossa; mitään muita kirkon kokouksia tai toimintoja ei järjestettäisi tuona iltana.

1985
Kun vuosittaista perheiltaoppikirjaa on julkaistu 20 vuoden ajan, esitellään Perheiltaopas, jota painetaan edelleen.

1987
Perheiltaa koskeva videomateriaali, jossa on 19 kohtausta, tuotetaan ja toimitetaan jakeluun.