Aihe

Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta

Sen jälkeen kun Mormonin kirja julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi vuonna 1830, se on käännetty kokonaan 82 kielelle ja sitä on painettu yli 150 miljoonaa kappaletta. Sitä on kuvattu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ”lakikiveksi”. Kirkon jäsenet ovat alusta asti hyväksyneet sen pyhäksi kirjoitukseksi.

Se ei tarkoita sitä, että Mormonin kirja korvaisi kirkon jäsenille pyhänRaamatun. He käyttävät Raamattua ja Mormonin kirjaa rinnakkain sananjulistuksessaan sekä henkilökohtaisessa tutkimisessaan.

Myöhempien aikojen pyhät pitävät Mormonin kirjaa myös suurten muinaisamerikkalaisten sivilisaatioiden aikakirjana.

Tämän aikakirjan mukaan yksi näistä sivilisaatioista sai alkunsa Lehi-nimisestä miehestä, joka lähti perheineen Jerusalemista noin 600 eKr. Kuljettuaan erämaassa he tulivat meren rantaan, rakensivat laivan ja jatkoivat meren yli Amerikan mantereelle.

Sen jälkeen kun he olivat saapuneet Uuteen maailmaan, kasvava epäsopu sai perheen hajoamaan ryhmiin, joista kehittyi aikanaan kaksi toisiaan vastustavaa kansakuntaa. Ristiriitoja ilmeni tallennettujen tuhannen vuoden ajan, ja ne johtivat lopulta toisen kansakunnan tuhoon.

Tämän kertomuksen yhteydessä on joukko profetioita ja todistuksia Jeesuksesta Kristuksesta maailman Vapahtajana, mukaan lukien kuolleista heränneen, ylösnousseen Jeesuksen vaikuttava käynti Uudessa maailmassa olevan kansan luona.

Mormonin kirjassa kerrotaan, että palvelutyössään muinaisen Amerikan mantereen asukkaiden luona Kristus perusti kirkkonsa, kuten Hän teki Vanhassa maailmassa.

Aikakirjan mukaan kansa eli ykseydessä ja vauraudessa lähes 200 vuotta Kristuksen käynnin jälkeen.

Sitten ajan myötä monet ihmiset alkoivat hylätä Kristuksen opetuksia. Heidän keskuudessaan vallitsi jumalattomuus, ja hävityssota johti kokonaisen kansakunnan tuhoutumiseen.

Mormonin kirja kertoo, kuinka nämä tapahtumat tallennettiin yksityiskohtaisesti metallilevyihin. Vastuu tämän aikakirjan säilyttämisestä ja kartuttamisesta alkoi niistä ensimmäisistä ihmisistä, jotka lähtivät Jerusalemista, ja siirtyi sukupolvelta toiselle.

Yksi viimeisiä aikakirjanpitäjiä oli muinainen amerikkalainen profeetta nimeltä Mormon, joka lyhensi vuosisatojen aikana kertyneet aikakirjat kultalevyihin aiempaa tiiviimmäksi kertomukseksi.

Mormon antoi tämän lyhennetyn aikakirjan pojalleen Moronille, joka tunnetaan kansakuntansa viimeisenä eloon jääneenä. Vähän ennen kuolemaansa Moroni hautasi levyt kukkulaan alueella, josta vuosisatoja myöhemmin tuli New Yorkin osavaltion pohjoisosa.

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että vuonna 1823 Moroni palasi enkelinä tälle New Yorkin osavaltiossa lähellä Palmyraa olevalle kukkulalle, jota kutsutaan nykyään Kumorankukkulaksi, johdattaakseen teini-ikäisen pojan, Joseph Smithin, piilotettujen levyjen luo. Joseph Smith perusti myöhemmin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon.

Kirkon varhaishistoria kertoo, että Moroni antoi lopulta kultalevyt väliaikaisesti Joseph Smithin haltuun, joka antoi kolmen miehen nähdä ne ja kahdeksan muun kosketella niitä. Näiden silminnäkijöiden kirjalliset todistukset ovat Mormonin kirjassa johdannon jälkeen.

Joseph käänsi levyt noin kolmessa kuukaudessa, minkä jälkeen hän palautti ne enkeli Moronille. Mormonin kirja julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi New Yorkin osavaltiossa vuonna 1830.

Vuonna 1851 Mormonin kirja käännettiin tanskaksi, mikä oli kirjan ensimmäinen käännös jollekin muulle kuin englannin kielelle. Vuonna 2000 kirkko saavutti virstanpylvään Mormonin kirjan käännösten kokonaismäärän yltäessä sataan, englanti mukaan lukien. Kirja on julkaistu kokonaisuudessaan 82 kielellä, ja osia siitä on lisäksi julkaistu 25 muulla kielellä. 

Osaltaan selventämään ja tähdentämään Mormonin kirjan tarkoitusta siihen lisättiin vuonna 1982 alaotsikko. Kirjan koko nimi on: Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.

Mormonin kirjan kääntämisen lisäksi Joseph Smith tallensi muita Jumalalta saamiaan ilmoituksia. Monet näistä ilmoituksista ovat kahdessa muussa nykyajan pyhässä kirjassa, jotka ovat nimeltään Oppi ja liitot ja Kallisarvoinen helmi.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.