Lisäaineistoa

Vanhin Marcus B. Nash: Maapallon vanhurskas hallitseminen ja armollisuus sitä kohtaan

Maapallon vanhurskas hallitseminen ja armollisuus sitä kohtaan

Vanhin Marcus B. Nash

18. vuosittainen Stegner-keskuksen symposiumi

Perjantaina 12. huhtikuuta 2013

On etuoikeus osallistua tähän symposiumiin niiden kanssa, jotka edustavat monia maailman suurista perinteisistä uskonnoista. Olen kiitollinen saadessani olla joukossanne. Meillä on yhteinen huoli ympäristöstä ja yhteinen halu tuoda muita taivaan ja maan Luojan luo. Ennen kuin minut kutsuttiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon – josta tästä lähtien käytän lyhennettä MAP-kirkko – johtavaksi auktoriteetiksi, olin lakimies Seattlen kaupungissa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Se on kaupunki, jossa olen syntynyt ja varttunut ja jossa luonnon suurenmoisuutta on runsaasti nähtävillä.

Yksi ensimmäisiä asiakkaita, joita edustin ollessani tuore lakimies, oli lähellä Mount Vernonia asuva marjanviljelijä. Tämä viljelijä kasvatti taimitarhalla sertifioituja mansikantaimia ja myi niitä. Ne voitiin myydä sertifioituina vain jos niitä eivät vaivanneet nematodit, pienet maassa elävät sukkulamadot, jotka voivat heikentää kasvin satoisuutta. Hyväksi osoittautunut tapa (tuolloin) päästä eroon tästä tuholaisesta ja saada sertifiointi oli kasvupaikan desinfiointi. Desinfiointiaineen valmistajan mukaan desinfiointiaine kaasuuntuisi käytön jälkeen ja haihtuisi maaperästä ilmaan. Sukkulamadot kuolisivat, eikä se vaikuttaisi millään tavoin maaperään tai pohjaveteen. No, naapurit alkoivat panna merkille, että vesi haisi, teettivät kokeet, ja näytti siltä, ettei kaikki desinfiointiaine haihtunutkaan ilmaan, vaan osa siitä oli suodattunut pohjaveteen tehden sen käyttökelvottomaksi.

Tämä tapaus osoittaa, miten monimutkaista luonteeltaan on ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus: mansikanviljelijä hankki elantoaan rehellisesti, ja ainoa tapa tuottaa taimitarhalla mansikantaimia, joissa ei ole sukkulamatoja, oli desinfiointi, mutta se saastutti maaperän, ja sen tuloksena naapurit eivät voineet enää käyttää pohjavettä. Vaikka mansikanviljelijä jäikin loppujen lopuksi ilman syytteitä, hän oli kokenut merkittävässä määrin paineita ja joitakin taloudellisia jälkiseurauksia, ja desinfiointiaineen valmistajille (joita emme edustaneet) koitui liiketaloudellisia jälkiseurauksia. Entäpä tulevat sukupolvet, joiden täytyy painia pohjaveden saastumisen kanssa tuntemattoman ajan? Minusta on kiinnostavaa, ellei hieman ironistakin, että on todennäköistä, että juuri ne perheet, jotka haastoivat asiakkaani oikeuteen, olivat jossakin vaiheessa oikeuskäsittelyn aikana nauttineet silloin tällöin tuoreista, herkullisista mansikoista, jotka oli kasvatettu sillä taimitarhalla sertifioiduista taimista!

En yritä selvittää näitä monimutkaisuuksia, mutta ne auttavat meitä ymmärtämään, että suhtautumisemme ympäristöön täytyy olla viisasta, realistista, tasapainoista ja yhdenmukaista sekä maapallon että nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeiden kannalta. Esitän, että yrityksessämme päästä aiheen ytimeen

  1. täytyy perustellusti olla sitä mieltä, että me olemme eloon jäädäksemme riippuvaisia tästä maapallosta ja
  2. että maapallon ja ympäristön laatu vaikuttaa suoraan meidän ja tulevien sukupolvien elämänlaatuun.

Vaikka uskonkin lähes koko maailman olevan samaa mieltä näistä olettamuksista, niin (monikaan) ei niistä välitä, ei niitä arvosta ja/tai pitää niitä yksinkertaisesti liian kalliina tai vaivalloisina. Uskon, että jos me ymmärtäisimme, keitä me olemme, mikä on olemassaolomme tarkoitus ja miksi maapallo luotiin – ja pitäisimme nämä asiat mielessä – toimintamme kohoaisi korkeammalle, ylevämmälle tasolle. Ja tämä on se asia, jossa uskonnolla ja uskolla on merkittävä osuus.

Minua on pyydetty edustamaan tässä uskoa ja ympäristöä käsittelevässä symposiumissa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa. Olen pohtinut muutamia eri lähestymistapoja tähän aiheeseen ja päätynyt siihen, että ainoa ainutlaatuinen asia, jonka voin tuoda tähän symposiumiin, olisi selittää tähän maapalloon ja kaikkeen elämään sen päällä liittyvä MAP-kirkon oppi siten kuin minä sen ymmärrän. Olen jakanut tämän esityksen kahdeksaan eri osaan, jotka rakentuvat jonkin pyhien kirjoitusten kohdan ympärille. Kolmessa ensimmäisessä on opillinen sisältö seuraaville viidelle osalle, jotka käsittelevät suoremmin sitä, mikä on kirkon uskonkäsitys ympäristöstä.

”Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat.” (Ps. 8:5.)

Tässä psalmissa Vanhan testamentin Daavid pohtii Jumalan majesteettista luomistyötä ja miettii ääneen, miksi – sellaisten ihmeiden joukossa – Jumala on tietoinen ihmisestä. Daavid tulee siihen tulokseen, että se, että Jumala välittää ihmiskunnasta ja antaa sille hallitsevan roolin tällä maapallolla, on todiste siitä, että ihmiskunta on jotakin erityistä, lähes Jumalan kaltainen.1 Sillä, mitä me ymmärrämme siitä, keitä olemme ja miksi olemme täällä maapallolla, voi (ja sillä pitäisi) olla syvällinen vaikutus siihen, kuinka päätämme toimia maapallon ja kaiken siinä olevan elämän kanssa. Siitä syystä käsittelen hieman yksityiskohtaisemmin MAP-kirkon oppia tämän maapallon luomisen tarkoituksesta.

Yksi profeetoista, jota meidän ohellamme suuri osa kristikunnasta kunnioittaa, on Vanhan testamentin Mooses. Kallisarvoisen helmen (joka on ainoastaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa oleva pyhä kirja) mukaan Mooses näki näyssä koko Jumalan luomakunnan, maailmoja luvutta rajattomassa laajuudessa2, ja julisti sitten: ”Nyt, tästä syystä minä tiedän, ettei ihminen ole mitään, jota asiaa en ollut koskaan ajatellut.”3 Nöyryydessään Jumalan luomakunnan mahtavuuden edessä Mooses ei ymmärtänyt sitä suurta totuutta, jonka Herra halusi hänen ymmärtävän. Niinpä tämän pyhien kirjoitusten kertomuksen mukaan Herra palaa Mooseksen luo ja näyttää hänelle jälleen luomakuntansa laajuuden ja rajattomuuden ja tähdentää tätä totuutta Moosekselle julistamalla, että Hän – Jumala – on tehnyt tämän luomistyönsä omaa tarkoitustaan varten4, joka on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”5. Lyhyesti sanottuna MAP-kirkon opin mukaan Jumala haluaa, että ihmiskunta edistyy, kehittyy ja saa iankaikkisen palkinnon – ja Hän on luonut tämän maapallon sitä tarkoitusta varten. Tämä yksinkertaisesti ilmaistu ja silti hämmästyttävä totuus tuntuu luonnolliselta niille meistä uskovista, jotka hyväksyvät sananmukaisesti apostoli Paavalin kuvauksen vanhemman ja lapsen suhteestamme Jumalaan, kuten Uudessa testamentissa tuodaan esiin, nimittäin että me ”olemme Jumalan sukua”6. Tämän asian tärkeyttä arvostaa paremmin opin seuraavan kohdan avulla, jota yritän selittää.

”Ja koettelemme heitä näin” (Abr. 3:25).

Luemme Kallisarvoisesta helmestä (jälleen tästä ainoastaan MAP-kirkossa olevasta pyhästä kirjasta), että ennen kuin tämä maapallo luotiin, Jumala selitti käytännöllisin sanoin, miksi Hän loisi lapsilleen tämän maailman, jossa he voisivat elää kuolevaisina olentoina: ”Teemme maan, jonka päällä nämä [tarkoittaen meitä] saavat asua; ja koettelemme heitä näin nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra, heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä”7. Ja Hän lisäsi, että niille, jotka päättävät seurata ja palvella Jumalaa tässä elämässä tämän maan päällä, ”annetaan lisää kirkkautta heidän päänsä päälle aina ja ikuisesti”8. Lyhyesti sanottuna tämän maailman luomisen ansiosta meillä on mahdollisuus päättää tavoitella kaikkea sitä, mitä Jumalalla on tarjota, ja jonakin päivänä saada se. Ketään ei kuitenkaan voi eikä pitäisikään pakottaa seuraamaan Jumalaa. Todellista kasvua ja kehitystä yksilössä tapahtuu nimittäin vain silloin kun hänellä on tilaisuus valita itse, ja tästä syystä luemme Mormonin kirjasta, että ”Herra Jumala salli ihmisen toimia omasta puolestaan”9.

Maapallo siis luotiin, jotta Jumalan lapsilla olisi paikka, jossa heitä koeteltaisiin, jossa he oppisivat ja saisivat välttämätöntä kokemusta ja jossa heillä olisi tilaisuus päättää, haluavatko he tehdä kaiken, mitä Herra käskee, vai eivätkö halua. Kun tämän maailman luomistyö oli saatettu loppuun, Jumala oli tyytyväinen ja sanoi: ”Katso, kaikki, mitä olin tehnyt, oli sangen hyvää.”10 Hän oli tyytyväinen, sillä Hän näki, että tämä maapallo palvelisi Hänen meitä, Hänen lapsiaan, koskevaa tarkoitustaan.

Raamatussa kerrotaan, että kun maapallolle oli luotu kasvit ja eläimet, se oli valmis ottamaan vastaan Aadamin ja Eevan, ensimmäisen miehen ja naisen, jotka asetettiin tälle maapallolle. Jumalan suunnitelma oli – ja on edelleen – että Hänen lapsensa tulevat tämän maan päälle miehen ja naisen välisen avioliiton kautta, ja että näiden on määrä lisääntyä, muodostaa perhe ja opettaa lapsiaan valitsemaan hyvä osa maailmassa, jossa on todellisia moraalisia valintoja ja seurauksia.11 Profeetta Joseph Smithin saaman ilmoituksen mukaan Kaikkivaltias suunnitteli näin, jotta ”maa voisi vastata luomisensa tarkoitusta; ja jotta se täytettäisiin ihmisten määrällä, heidän luomisensa mukaan ennen kuin maailma tehtiin”12. Tämän kanssa yhdenmukaisesti eräs muinaisen Amerikan profeetta Mormonin kirjassa kirjoitti: ”Katso, Herra on luonut maan, jotta se tulisi asutuksi; ja hän on luonut lapsensa, jotta he ottaisivat sen haltuunsa.”13 Voimme siis nähdä, että MAP-kirkon opin mukaan ihmiset eivät ole pelkästään tunkeilijoita tai täytenumeroita tällä maapallolla vaan pikemminkin he ja lapset, joita he tuovat tähän maailmaan, ovat sen tarkoituksen kannalta keskeisessä asemassa.

”Sillä minä, Herra Jumala, loin kaiken – – hengellisesti, ennen kuin se oli luonnollisena maan päällä” (Moos. 3:5).

Olen (viimeinkin) lähes siinä vaiheessa, jossa olen selittänyt riittävästi opillista sisältöä alkaakseni puhua siitä, mitä MAP-kirkko opettaa suoraan tästä maapallosta ja siitä, kuinka meidän tulee kohdella ympäristöä. Mutta ensin tarkastelen hieman enemmän tämän maapallon luomista. Se on viimeinen palanen opillista sisältöä keskusteluun siitä, kuinka meidän tulee kohdella tätä planeettaa. Jumala loi kauniin maailman vuorineen, laaksoineen, jokineen, puroineen, merineen, auringonlaskuineen ja auringonnousuineen, ja sen lisäksi Hän koristi sen kasveilla ja eläimillä. MAP-kirkon pyhien kirjoitusten mukaan kullakin kasvilla ja eläimellä on henki. MAP-kirkon pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Minä, Herra Jumala, tein taivaan ja maan ja jokaisen maan kasvin, ennen kuin se oli maassa, ja jokaisen maan ruohon, ennen kuin se kasvoi. Sillä minä, Herra Jumala, loin kaiken, mistä olen puhunut, hengellisesti, ennen kuin se oli luonnollisena maan päällä.”14 Hän julisti myös: ”Maasta minä, Herra Jumala, kasvatin luonnon mukaisesti kaikki puut, jotka ovat mieluisia ihmisen katsella – –. Ja myös niistä tuli eläviä sieluja. Sillä ne olivat hengellisiä sinä päivänä, jolloin minä ne loin.”15 Sitten eläimistä sanotaan: ”Maasta minä, Herra Jumala, muovasin kaikki maan eläimet ja kaikki ilman linnut; – – ja nekin olivat eläviä sieluja.”16

Koska sekä kasvit että eläimet ovat eläviä sieluja, ne kykenevät kokemaan onnea täyttäessään luomisensa tarkoituksen.17 Yksi aiemmista kirkon presidenteistä, Joseph Fielding Smith, on opettanut: ”Herra antoi elämän jokaiselle luodulle, – – [ja] käski niiden olla hedelmälliset ja lisääntyä ja täyttää maa. Tarkoitus oli, että kaikki luodut olisivat onnellisia eri elementeissään.”18 Eläimet ovat kykeneviä tuntemaan onnea, ja sen lisäksi ne ovat Hänen lunastavan voimansa piirissä, kuten tässä ainoastaan MAP-kirkossa olevassa pyhässä kirjassa opetetaan: ”Ja loppu tulee, ja taivas ja maa hävitetään, ja ne katoavat, ja on oleva uusi taivas ja uusi maa. Sillä kaikki vanha katoaa, ja kaikki tulee uudeksi, jopa taivas ja maa ja kaikki niiden täyteys, sekä ihmiset että eläimet, ilman linnut ja meren kalat; eikä yksikään hiuskarva eikä rahtu mene hukkaan, sillä se on minun kätteni tekoa.”19 Selvästikin kaikilla näissä jakeissa esiin tuoduilla elämän muodoilla on suuri arvo Jumalan silmissä, sillä ne ovat Hänen kättensä tekoa, ja Hänen lunastava voimansa on siunaava niitä. Tämä oppi johtaa katsomaan kasveja ja eläimiä eri tavoin, Jumalan luomina elävinä sieluina.

”Säädetty ihmisen käytettäväksi” (OL 49:19; ks. myös jakeet 20–21).

Kuten olemme käyneet läpi, MAP-kirkon opin mukaan tämä maapallo sekä siinä olevat kasvit ja eläimet on annettu ihmisen käyttöön. Uskomme kuitenkin, että Jumala on antanut käskyn, että maata ja kaikkea siinä on käytettävä vastuullisesti, jotta se elättäisi ihmiskunnan yltäkylläisesti. Joseph Smith sai seuraavan ilmoituksen: ”Katso, maan eläimet ja taivaan linnut ja se, mikä tulee maasta, on säädetty ihmisen käytettäväksi ravinnoksi ja vaatteiksi ja jotta hänellä olisi yllin kyllin.”20 MAP-kirkon oppi on kuitenkin selkeä: koko ihmiskunta on tämän maan ja sen runsauden taloudenhoitaja – ei omistaja – ja on vastuussa Jumalalle siitä, mitä me teemme Hänen luomakunnallaan. Eräässä toisessa Joseph Smithin, jota me kunnioitamme nykyajan profeettana, saamassa ilmoituksessa Herra ansaitusti vahvistaa omistavansa tämän maan ja kaiken, mitä siinä on: ”Sillä on tarpeen, että minä, Herra, teen jokaisesta tilivelvollisen niiden maanpäällisten siunausten taloudenhoitajana, jotka minä olen tehnyt ja valmistanut luoduilleni. Minä, Herra, levitin auki taivaat ja rakensin maan, todellisen kätteni teon; ja kaikki niissä on minun.”21 Koetukseemme kuolevaisuudessa kuuluu siis se, kuinka pidämme huolta maapallosta, kuinka käytämme hyödyksi ja jaamme sen yltäkylläisyyttä sekä kuinka kohtelemme kaikkea elämää, joka on annettu hyödyksemme ja käyttöömme. Kun siis Jumala antoi ihmisen hallintaan meren kalat, taivaan linnut, karjaeläimet, maan ja kaikki pikkueläimet, ”joita maan päällä liikkuu”22, se ei tapahtunut ilman rajoja ja rajoituksia. Hän haluaa, että ihmisen hallinta on vanhurskasta hallintaa, mikä merkitsee sitä, että sitä ohjaa, hillitsee ja valaisee Hänen evankeliuminsa oppi – evankeliumin, jota luonnehtii Jumalan rakkaus meitä kohtaan ja meidän rakkautemme Häntä ja Hänen luomistyötään kohtaan. Hillitön, ahne kuluttaminen ei ole sopusoinnussa Jumalan onnensuunnitelman kanssa, joka edellyttää nöyryyttä, kiitollisuutta ja keskinäistä kunnioitusta.

Toisin sanoen maapallon ja kaiken siinä olevan elämän taloudenhoitajina meidän tulee kiitollisina käyttää hyödyksi se, mitä Herra on antanut, välttää tuhlaamasta elämää ja luonnonvaroja ja käyttää maailman yltäkylläisyyttä köyhistä huolehtimiseen. Eräässä Joseph Smithille annetussa pyhässä kirjoituksessa sanotaan: ”Mutta ei ole tarkoitus, että toinen ihminen omistaa enemmän kuin toinen; sen vuoksi maailma on synnin vallassa. Ja voi sitä ihmistä, joka vuodattaa verta tai tuhlaa lihaa, vaikka ei tarvitse.”23 ”Sillä maa on täysi, ja siinä on yllin kyllin; niin, minä valmistin kaiken ja olen antanut ihmislapsille tahdonvapauden. Sen tähden, jos siis joku ottaa runsaudesta, jonka minä olen tehnyt, eikä anna osastaan minun evankeliumini lain mukaan köyhille ja tarvitseville, hän kohottaa katseensa jumalattomien kanssa helvetin piinassa.”24 Kuten siis olemme jo käyneet läpi, Herra on antanut ihmisille tahdonvapauden eli kyvyn valita, mutta meidän täytyy pitää mielessä, että Hän välittää syvästi kaikesta elämästä ja etenkin lapsistaan ja pitää meitä vastuullisina siitä, mitä päätämme tehdä (tai olla tekemättä) Hänen luomakuntansa yltäkylläisyydellä.

”Jumala on hyvillään siitä, että hän on antanut kaiken tämän ihmiselle” (OL 59:20).

Eräässä profeetta Joseph Smithille annetussa ilmoituksessa ihmiskunnalle luvataan, että jos me päätämme seurata Herraa ja käytämme maapallon luonnonvaroja järkevästi, kiittäen ja arvostaen, ”maan täyteys on [meidän], maan eläimet ja ilman linnut ja se, mikä kiipeää puissa ja kävelee maan päällä; niin, ja yrtit ja hyvyys, joka tulee maasta ravinnoksi tai vaatteiksi, asunnoiksi tai aitoiksi tai hedelmätarhoiksi tai puutarhoiksi tai viinitarhoiksi; niin, kaikki, mikä tulee maasta omana aikanansa, on tehty ihmisen hyödyksi ja käytettäväksi, sekä miellyttämään silmää että ilahduttamaan sydäntä; niin, ravinnoksi ja vaatteiksi, mauksi ja tuoksuksi, vahvistamaan ruumista ja elävöittämään sielua. Ja Jumala on hyvillään siitä, että hän on antanut kaiken tämän ihmiselle; sillä tähän tarkoitukseen ne on tehty käytettäviksi harkiten, ei kohtuuttomasti eikä riistäen.”25

Niin, meille on annettu tämä kaunis ja yltäkylläinen maailma, joka kuhisee elämää ja on täynnä luonnonvaroja ihmiskunnan siunaamiseksi, vahvistamiseksi ja elävöittämiseksi, ja meidän on määrä käyttää niitä iloisesti – mutta meidän täytyy tehdä niin huolellisina, kiitollisina Jumalan luomakunnan taloudenhoitajina. Meidän on määrä käyttää näitä luonnonvaroja harkiten, kiitollisina, varoen ja tarkoituksena siunata lähimmäisiämme ja tulevia sukupolvia ja sillä tavoin auttaa Häntä toteuttamaan tarkoitustaan auttaa ihmiskuntaa edistymään, kehittymään ja saamaan Hänen siunauksensa ajassa ja iankaikkisuudessa.

”Taivaan Jumala katseli loppuja kansasta, ja hän itki” (Moos. 7:28).

Kuten olemme käyneet läpi, elämme maailmassa, jossa ihmiset voivat päättää torjua Jumalan ja kohdella Hänen luomakuntaansa halveksien. Kun näin käy, Jumala ja luomakunta tuntevat tuskaa. MAP-kirkon pyhässä kirjoituksessa, joka sisältyy Kallisarvoiseen helmeen, kerrotaan näystä, jossa Vanhan testamentin aikojen Henok näki, että taivaan Jumala itki ihmiskunnan – omien lastensa – huonojen valintojen ja tukahduttavan itsekkyyden vuoksi.26 Mormonin kirjassa ennustetaan, että myöhempinä aikoina maan päällä olisi tulipaloja ja rajuilmoja ja savupilviä ja suurta saastaisuutta ja että sellaisissa olosuhteissa olisi myös ”murhia ja ryöstämistä ja valhetta ja petoksia ja haureutta ja kaikenlaisia iljetyksiä; jolloin on monia, jotka sanovat: Tee tätä tai tee tuota, eikä sillä ole väliä”27. MAP-kirkon pyhän kirjan mukaan itsekkään, materialistisen ihmisen teoista – hänen haaliessaan rahaa ja maallista omaisuutta ja/tai halveksuessaan elämää – seuraisi (hengellistä tai ajallista) saastaisuutta maan päällä. Presidentti Ezra Taft Benson (yksi kirkon aiempi presidentti) onkin sanonut: ”Kunnioituksen puute Jumalaa, elämää ja lähimmäisiämme kohtaan ilmenee sellaisina asioina kuten roskaaminen, piittaamaton avolouhinta [sekä] veden ja ilman saastuttaminen. Mutta nämä ovat loppujen lopuksi ulkoisia osoituksia siitä, millainen on sisäinen ihminen.”28 Gordon B. Hinckley, myös yksi kirkon aiemmista presidenteistä, lisää: ”Tämä maapallo on Hänen luomansa. Kun me teemme siitä ruman, me loukkaamme Häntä.”29

MAP-kirkon pyhän kirjan mukaan on niin, että kun ihminen saastuttaa tätä maailmaa hengellisesti tai ajallisesti, Jumalan lisäksi kärsii myös luonto! Kallisarvoisessa helmessä sanotaan: ”Henok katsoi maata, ja hän kuuli sen sisimmästä äänen, joka sanoi: Voi, voi minua, ihmisten äitiä; kärsin tuskaa, olen väsynyt lasteni jumalattomuuden tähden. Milloin saan levätä, ja milloin minut puhdistetaan saastaisuudesta, joka on lähtenyt minusta? Milloin Luojani pyhittää minut, niin että saan levätä ja vanhurskaus viipyy jonkin aikaa minun pinnallani?” Kuultuaan maan murehtivan (mikä voi olla metaforista) Henok ”itki ja huusi Herran puoleen sanoen: Oi Herra, olethan armollinen maalle!”30 Monet teistä ovat nähneet hengellistä ja ajallista saastaisuutta, arpia ja vahinkoa, jota ihminen on tehnyt tälle maapallolle, ja voisimme hyvinkin kaikki yhtyä Henokin sanoihin ja kysyä itseltämme: olemmeko me armollisia maalle? Vai olemmeko me liian kiinni omissa henkilökohtaisissa pyrkimyksissämme ja haluissamme?

”Jokaisen tavoitellessa lähimmäisensä parasta ja tehdessä kaiken silmämääränä vain Jumalan kunnia” (OL 82:19).

Profeetta Joseph Smithille annetussa ilmoituksessa Herra lausui, että Hänen tarkoituksenaan Hänen perustaessaan kirkkonsa oli luoda yhteisö, jossa jokainen tavoittelee ”lähimmäisensä parasta ja [tekee] kaiken silmämääränä vain Jumalan kunnia”31. Uskolla ja uskonnolla pitäisi olla kyky venyttää, laajentaa ja muuttaa ihmissielua entistä suuremmaksi ja herättää rakkautta Jumalaa ja Hänen luomistöitään kohtaan, saada ottamaan huomioon muut ja harkitsemaan tulevien sukupolvien tarpeita jopa siinä määrin, että uhraa henkilökohtaiset halunsa. Me tarvitsemme sellaista sielun venymistä, sillä ihmissielun tila vaikuttaa suoraan ympäristön tilaan ja terveyteen – mikä vuorostaan vaikuttaa elämänlaatuumme. Siksi edesmennyt Neal A. Maxwell (kahdentoista apostolin koorumin jäsen MAP-kirkossa) kehotti Kristuksen seuraajia elämään moraalisen nuhteetonta elämää: ”Todelliset [Kristuksen] opetuslapset – – olisivat vankkumattomia ympäristönsuojelijoita – välittäisivät sekä avioliiton hengellisen terveyden että sademetsän säilyttämisestä, välittäisivät sekä perheen elinvoiman että ilman ja veden suojelemisesta järkevässä määrin.”32 Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen opettaa meitä elämään sisäisesti johdonmukaista elämää, olemaan uskollisia Jumalalle, uskollisia Hänen nykyisille ja vielä syntyville lapsilleen ja uskollisia Hänen luomistöidensä tarkoitukselle. Siinä määrin kuin uskonto laajentaa ymmärrystämme siitä, keitä me olemme ja miksi tämä maapallo luotiin, sekä innoittaa meitä kunnioittamaan tätä maapalloa Jumalan kätten työnä ja ajattelemaan muita (myös tulevia sukupolvia), se voi muuttaa sen, kuinka kohtelemme maapalloa ja kaikkea, mitä siinä on.

Ezra Taft Benson (yksi aiempi kirkon presidentti) ilmaisi asian tällä tavoin: ”Herra vaikuttaa sisältä ulospäin. Maailma vaikuttaa ulkoa sisäänpäin. – –Maailma haluaa muuttaa ihmisiä muuttamalla heidän ympäristöään. Kristus muuttaa ihmisiä, jotka sitten muuttavat ympäristöään.”33 Kun ihmissielu näin muuttuu, ympäristöstä pidetään paremmin huolta. Jumalan oppi ja käskyt johtavat meitä jättämään itsekkyyden tukahduttavan, itseä rajoittavan taakan, itsetyytyväisyyden ja pöyhkeilemisen sokaisevan puserruksen. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi auttaa meitä ajattelemaan muitakin kuin itseämme, ajattelemaan maapalloa ja kaikkea Jumalan antamaa elämää ja ajattelemaan muita nyt ja tulevissa sukupolvissa sen sijaan että tavoittelisimme henkilökohtaisten halujen tai yleisesti tunnustettujen oikeuksien välitöntä puolustamista. Jos jatkan itsekästä, halveksivaa tietä, jatkan tiellä, joka antaa luvan riistää maapalloa, sillä saastuminen, vahingonteko ja tuhlaus ovat miltei aina itsekkyyden ja kunnioituksen puutteen tuotetta. Siinä määrin kuin uskonto opettaa kunnioittamaan Jumalaa, Hänen luomakuntaansa, elämää ja lähimmäisiämme, se opettaa meitä pitämään huolta ympäristöstä. Lyhyesti sanottuna ihmissielun ja ympäristön tila ovat yhteydessä toisiinsa, ja kumpikin vaikuttaa toiseen joko hyvässä tai pahassa.

Brigham Young, joka johti MAP-kirkon vainottuja jäseniä 1800-luvun keskivaiheilla itäisistä osavaltioista tähän erämaahan Ison Suolajärven rannoille, sanoi: ”Jumalan mielessä ei ole eroa hengellisen ja ajallisen tai ajallisen ja hengellisen välillä, sillä ne ovat yhtä Herrassa.”34 Kun varhaiset pioneerit saapuivat tänne, tämä laakso oli suurimmaksi osaksi muokkaamatonta erämaata, mutta sen maaperä oli hedelmällistä ja vuorilla oli valumavettä. Niinpä he ryhtyivät luomaan erämaasta sivilisaatiota. Brigham ymmärsi tämän opin, josta olen puhunut, ja sanoi noille varhaisille pioneereille: ”Pitäkää laaksonne puhtaana, pitäkää kaupunkinne mahdollisimman puhtaina, pitäkää sydämenne puhtaana.”35 Hän lisäsi, että Herran luomakuntaa tulee tutkia ja kunnioittaa: ”Pellot ja vuoret, puut ja kukat ja kaikki ne, jotka lentävät, uivat tai liikkuvat maan päällä, ovat oppitunteja tutkittavaksi taivaallisen Isämme suuressa koulussa – –, luonnon suurenmoisessa laboratoriossa.”36 Hän velvoitti noita pioneereja pitämään huolta luonnosta ja sen yltäkylläisyydestä eikä tuhlaamaan sitä, ja sanoi, että ”meillä ei ole oikeutta tuhlata Herran aineksia”37.

MAP-kirkko pyrkii edelleenkin pitämään huolta tästä maapallosta ja käyttämään sen luonnonvaroja järkevästi. Niin tehdessään MAP-kirkko pyrkii todellisin keinoin toimimaan siten kuin sen pitäisi, ei vain siten kuin laki määrää. Puhuessaan joitakin vuosia sitten asianajajakunnan jäsenille edesmennyt James E. Faust (kirkon ylimmän neuvoston, ensimmäisen presidenttikunnan, jäsen) sanoi:

”Omaa henkilökohtaista käytöstämme koskevissa normeissamme meidän täytyy muistaa, että ihmisten lait ovat vähäisempi laki. Mainitsen teille, etteivät monienkaan lainkäyttöalueiden lait vaadi tai rohkaise olemaan laupias samarialainen. On suuri riski oikeuttaa tekemisiämme henkilökohtaisesti ja ammatillisesti sen perusteella, mikä on ’laillista’, sen sijaan, mikä on ’oikein’. Kun teemme niin, asetamme oman sielumme alttiiksi. Se filosofia, että se, mikä on laillista, on myös oikein, ryöstää meiltä sen, mikä on korkeinta ja parasta luonteessamme. Sellainen käytös, joka on tosiasiassa laillista, on monissa tapauksissa paljon sivistyneen yhteiskunnan mittapuiden alapuolella ja valovuosien päässä Kristuksen opetuksista. Jos hyväksytte sen, mikä on laillista, oman henkilökohtaisen tai ammatillisen käytöksenne mittapuuksi, kiellätte itseltänne sen, mikä on todella jaloa omassa henkilökohtaisessa arvokkuudessanne ja arvossanne.”[38]

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko haluaa tehdä ajallisissa asioissaan sen, mikä on oikein, mukaan lukien ympäristöä koskevat käytännöt – silloinkin kun se on jotakin enemmän kuin lain vaatimukset.

MAP-kirkko uskoo kestäviin suunnittelustrategioihin rakennustoiminnassaan. MAP-kirkko haluaa olla ympäristön hyvä taloudenhoitaja, säästää energia- ja vesivaroja, minimoida saastumisen, aikaansaada ja ylläpitää kustannustehokkaita kiinteistöjä ja olla hyvä lähimmäinen. MAP-kirkolla on ollut useita rakennusprojekteja, jotka on sertifioitu yhdysvaltalaisen Leadership in Energy and Environmental Designin (LEED) [johtajuus energia- ja ympäristösuunnittelussa) vihreän rakentamisen ohjelmassa. Niitä ovat mm. City Creek Centerin kehittäminen, Kirkon historian kirjasto sekä muutamat seurakuntakeskukset. MAP-kirkko on laatimassa omaa seurakuntakeskuksia koskevaa vihreän rakentamisen ohjelmaansa, joka perustuu LEEDin malleihin sekä International Green Construction Codeen (IGCC) [kansainvälinen vihreän rakentamisen koodi]. Tämän oma-aloitteisen ja itse toimeenpannun vihreän rakentamisen ohjelman ansiosta saadaan ympäristöä säästäviä kiinteistöjä ja saavutetaan vihreän rakentamisen tavoitteita aiempaa kustannustehokkaammin.

MAP-kirkko noudattaa maatiloillaan ja karjatiloillaan ympäristöä säästävän maatalouden parhaita käytäntöjä. Muutamia esimerkkejä:

  • integroitu tuholaishallinta (IPM) kasvinsuojeluaineiden käytössä
  • feromoniansojen käyttö hedelmätarhoissa tuholaisten lisääntymisen ehkäisemiseksi
  • maata muokkaamaton viljely kuivilla alueilla eroosion vähentämiseksi ja kosteuden säilyttämiseksi
  • hyvät laidunmaakäytännöt liian laiduntamisen välttämiseksi
  • yhteisten kasvimaiden rahoittaminen, jotta ihmisillä on tilaisuus kasvattaa ravitsevia elintarvikkeita ja vähentää kuluja.

Käytetyn tavaran Deseret Industries -myymälöissä, joita on 42, on toiminnassa merkittäviä kierrätyshankkeita. Vuonna 2012 kierrätettiin yli 30 000 000 kiloa tavaraa kuten vaatteita, kenkiä, taloustavaroita, kirjoja, metallia ja elektroniikkaa. Ohjelmia esim. kartongin, paperin, alumiinin ja muovin kierrättämiseksi toteutetaan suuremmissa paikoissa kuten kirkon keskustoimiston alueella, painopaikoissa, jakelukeskuksissa sekä vaatetehtaissa.

”Kaikki, mikä tulee maasta – –, on tehty ihmisen hyödyksi – –, sekä miellyttämään silmää että ilahduttamaan sydäntä – – ja elävöittämään sielua” (OL 59:18–19).

Yhteenvetona: maapallo ja kaikki elämä sen päällä on paljon enemmän kuin jotakin, mitä kuluttaa ja/tai säilyttää. Joitakin osia siitä on myös määrä suojella! Kun hoidamme ja arvostamme luontoa, me opimme tuntemaan paremmin Jumalamme, sillä turmeltumaton luonto on tarkoitettu innoittamaan ja kohottamaan ihmiskuntaa. Luonto koskemattomassa tilassaan tuo meitä lähemmäksi Jumalaa, puhdistaa mielen ja sydämen materialismin melusta ja häiriötekijöistä, kohottaa meitä korkeampaan, korotetumpaan ympäristöön ja auttaa meitä tuntemaan paremmin Jumalamme. Joseph Smithin kautta saadussa ilmoituksessa Herra julistaa: ”Maa vierii siivillään, ja aurinko antaa valoaan päivällä, ja kuu antaa valoaan yöllä, ja myös tähdet antavat valoaan, kun ne vierivät siivillään kirkkaudessaan keskellä Jumalan voimaa. – – Katso, – – jokainen, joka on nähnyt jonkin tai vähäisimmän näistä, on nähnyt Jumalan liikkuvan ylhäisyydessään ja voimassaan.”39

Olen innokas patikoija. Nuoruudessani patikoin Pohjois-Kaskadien vuorijonon keskiosissa Washingtonin osavaltiossa, jossa olen syntynyt ja kasvanut, ja olen patikoinut sekä tämän maan eri osissa että eri puolilla maailmaa. Lapsuudessani olin mielelläni metsässä ja aistin ja tunsin, kuinka mahtavat, ikivihreät puut todistivat äänettömästi mutta kaunopuheisesti Luojasta. Tullessani vanhemmaksi kulkuni erämaassa vei minut muuallekin kuin metsiin, kiipeämään suurenmoisille graniittikallioille ja vuorenhuipuille, jotka kohosivat metsänrajan yläpuolelle. Siellä ainoa ääni on tuuli, joka kulkee kallioiden ja joidenkin kitukasvuisten puiden lomassa niiden taistellessa eloonjäämisestä ankarassa vuoristoisessa ympäristössä. Nämä korkeat vuorenhuiput nöyrinä mahtavuudessaan Jumalan edessä, joka on suunnitellut ja luonut tämän maapallon, koskettavat sinistä taivaankantta. Vaikka ne eivät sano sanaakaan, ne puhuvat Jumalan voimasta ja majesteettisuudesta – sekä Hänen verrattomasta neroudestaan luoda kauneutta. Profeetta Alma on samaa mieltä. Hän sanoi: ”Kaikki osoittaa, että on olemassa Jumala, niin, nimittäin maa ja kaikki, mitä sen päällä on, – – todistavat, että on olemassa Korkein Luoja.”[40]

Puiden keskuudessa on henki – eivätkö ne ole eläviä sieluja? Ja vieläkin enemmän koen sen metsänrajan yläpuolella vuorenhuippujen keskellä, missä tunnen Jumalan läheisyyden. Minusta on upeaa istua tai seistä taivaan alla kohdassa, jossa taivas ja maa kohtaavat, korkealla alppien huiput ympärilläni, ja katsella öisin tähtiä. Yritän – aina onnistumatta – kietaista mieleeni katseeni tavoittaman iankaikkisuuden, niin ajan kuin avaruudenkin iankaikkisuuden (kuvitella esimerkiksi, kuinka satoja tai miljoonia valovuosia jonkin tähden valolta on vienyt saavuttaa tämä maapallo). Silti hämmästelen aina noina levollisuuden yksinäisinä hetkinä mieleeni asettuvaa hiljaista tietoa, että huolimatta kosmoksen suuruudesta maailmankaikkeuden Herra tuntee mitättömän minäni. Ja Hän tuntee teidät ja jokaisen lapsensa. Tämä luomakunta, sen jokainen osa, luotiin siinä tarkoituksessa, että me jokainen saisimme tilaisuuden tulla siunatuiksi nyt ja iankaikkisuudessa. Tämä luomakunta todistaa Luojasta, ja jos me suojelemme näitä erityisiä paikkoja niiden turmeltumattomassa tilassa, ne todistavat ääneti mutta kaunopuheisesti Jumalastamme ja innoittavat meitä eteenpäin ja ylöspäin.

Tämä maapallo on annettu auttamaan meitä jokaista palaamaan Hänen luokseen, kun olemme edistyneet koetusten ja kokemusten kautta enemmän Hänen kaltaisikseen, ja nauttimaan iankaikkisesta onnesta Hänen luonaan. Koetuksemme tällä maapallolla on, valitsemmeko viisaasti ja seuraamme Jumalaa, kohtelemmeko Hänen luomakuntaansa kunnioittaen ja käytämmekö sitä lähimmäistemme siunaukseksi. Mitä paremmin pidämme huolta tästä maailmasta ja kaikesta, mitä siinä on, sitä paremmin se tukee, innoittaa, vahvistaa, elävöittää ja ilahduttaa sydäntämme ja henkeämme – ja valmistaa meitä asumaan perheemme kanssa taivaallisen Isämme luona selestisellä taivaankappaleella, jonka MAP-kirkon jäsenet uskovat olevan juuri tämä maapallo, jolla olemme tänään, mutta silloin sen kirkastetussa tilassa.41

Pitäkäämme hyvää huolta tästä maapallosta – nykyisestä ja tulevasta kodistamme.

Kiitos.


1. Ks. Ps. 8:6.

2. Ks. Hepr. 1:2.

3. Moos. 1:10.

4. Ks. Moos. 1:31–33.

5. Moos. 1:39.

6. Ap. t. 17:28–29.

7. Abr. 3:24–25.

8. Abr. 3:26.

9. 2. Nefi 2:16.

10. Moos. 2:31.

11. Ks. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin neuvosto, Perhe – julistus maailmalle, 1995.

12. OL 49:16–17. Ks. myös 1. Moos. 1:27–28.

13. 1. Nefi 17:36.

14. Moos. 3:4–5.

15. Moos. 3:9.

16. Moos. 3:19.

17. Ks. OL 77:2.

18. Joseph Fielding Smith, Answers to Gospel Questions IV (Salt Lake City: Deseret Book Co., 1963), s. 43–44.

19. OL 29:23–25.

20. OL 49:19.

21. OL 104:13–14.

22. 1. Moos. 1:26.

23. OL 49:20–21; ks. myös OL 78:6.

24. OL 104:17–18.

25. OL 59:16–20.

26. Ks. Moos. 7:28.

27. Morm. 8:29–31.

28. ”Problems Affecting the Domestic Tranquility of Citizens of the United States of America”, Vital Speeches 42, 1. helmikuuta 1976, s. 240.

29. Lainattuna artikkelissa Spencer Garvey, ”What It Means to Be Green”, New Era, heinäkuu 1992, s. 21; www.lds.org.

30. Moos. 7:48–49.

31. OL 82:19.

32. A Wonderful Flood of Light, 1990, s. 103.

33. ”Syntyneet Jumalasta”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 155. puolivuotiskonferenssista, s. 5.

34. Julkaisussa Journal of Discourses, 26 osaa, 1855–1886, osa 11, s. 18, 11. joulukuuta 1864.

35. Julkaisussa Journal of Discourses, osa 8, s. 80, 10. kesäkuuta 1860.

36. Julkaisussa Journal of Discourses, osa 9, s. 370, 31. elokuuta 1862.

37. Julkaisussa Journal of Discourses, osa 11, s. 136, 1.–10. elokuuta 1865.

38. ”Be Healers”, Clark Memorandum, kevät 2003, s. 3.

39. OL 88:45, 47.

40. Alma 30:44.

41. Ks. OL 88:18–20.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.