Newsroom
Uutistiedote

Ihmisoikeuksien kunniaksi

”Se on suurenmoinen julistus mahdollisuudesta selvittää ristiriidat järjellä ja hyvällä tahdolla.” – Mary Ann Glendon[1]

Päivälleen 66 vuotta sitten maailmaan saatiin asiakirja, joka antoi uusia näkymiä ihmisten välisiin suhteisiin. Sen nimi on Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, ja se oli ensimmäinen tämäntyyppinen maailmanlaajuinen julistus.

Eri maiden, kulttuurien, uskontokuntien ja poliittisten järjestelmien johtajat kokoontuivat yhteen laatimaan ihmisyyden mittapuita, jotka koskevat kaikkia ihmisiä kaikkialla. Sen ensimmäisillä riveillä julistetaan, että ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollinen arvo ja yhtäläiset ja luovuttamattomat oikeudet ovat vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa.[2]

Tämä julistus, joka laadittiin toisen maailmansodan ja holokaustin jälkimainingeissa, on yhteinen pyrkimys ”edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojen välille”[3] ja tuoda esiin ylevintä ja parasta yhteisessä sivilisaatiossamme täällä maan päällä.

Miksi ihmisoikeudet ovat niin tärkeitä?

Jokaisella on uskontoon, rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen katsomatta perusoikeuksia yksinkertaiseksi siksi, että on ihminen. Näihin oikeuksiin kuuluvat oikeus elämään, vapauteen, turvallisuuteen, yhtäläiseen lain suojaan sekä ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus.

Nämä ihmisoikeudet turvaavat heikkoja hirmuvallan vääryyksiltä. Ne toimivat puskurina ja sovittelijana yksittäisen ihmisen ja vallan keskittymän välillä. Nämä normit ja periaatteet vastustavat luonnollista taipumusta vallita toinen toista. Ihmisoikeudet auttavat meitä jättämään sen haitallisen ajatuksen, että se, jolla on voima, määrittelisi oikean.

Yleismaailmallisen julistuksen vahvuus ei ole niinkään näiden oikeuksien pakolla toteuttamisessa vaan sen roolissa opettajana, joka muodostaa ihanteita ja muovaa kannustimia kohti yhteistä hyvää. Ihmisoikeudet vahvistavat velvollisuuksiamme toisiamme kohtaan ja antavat arvoa sille, kuinka teemme työtä, harjoitamme hartautta, olemme vuorovaikutuksessa yhteisömme kanssa ja kasvatamme perhettämme. Siksi ihmisoikeudet täydentävät kansalaistoimintaan ja demokratiaan osallistumistamme. Oikeudet ilman ihmissuhteita ja velvollisuuksia kantavat vain tiettyyn pisteeseen asti.

Uskonnon säilyttäminen yksityisesti ja julkisesti

Julistuksen 18. artikla on lyhyt mutta voimallinen: ”Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.”[4]

Uskonnonvapaus ei ole vain jokin abstrakti käsite, joka ajelehtii juristien ja lainsäätäjien ajatuksissa. Se pikemminkin edistyy ja kasvaa arkisessa jokapäiväisen elämämme maaperässä. Me viemme uskonkäsityksemme kaikkialle minne menemmekin. Ne muokkaavat sitä, keitä me olemme, ja saavat meidät kertomaan niistä muille. Me haluamme vaikuttaa omaan yhteisöömme ja meitä ympäröivään maailmaan. Tällä tavoin yksityinen ja julkinen elämämme ovat punoutuneet yhteen. Vapaus on todellakin vähäpätöistä, jos se sallii meidän harjoittaa ja tuoda julki uskoamme oman kotimme tai kirkkomme yksityisyydessä mutta ei avoimessa julkisessa keskustelussa.

Yleismaailmallisen julistuksen perintö

Ihmisoikeuksien julistuksen aikaansaaminen on saavutus, josta voi olla ylpeä. Nämä oikeudet ovat keskeisessä asemassa moniarvoisessa maailmassamme niin yleisesti vallitsevien ristiriitaisuuksien ja eroavuuksien käsittelemisessä. Ne auttavat meitä pysymään samalla sivilisaation sivulla. Päämäärät, joita ne edistävät, ylevöittävät ihmisen olemassaoloa, innoittavat soveliaaseen käytökseen ja tähdentävät vastuullisuutta.

Oikeusoppinut Mary Ann Glendon on selittänyt: ”Käytännöllisesti katsoen jokainen  sellainen perustuslaki maailmassa, joka sisältää oikeuksien julistuksen, on muokattu niin että sen pohjana ovat tai siihen ovat vaikuttaneet jollakin tavoin ne keskeiset periaatteet, joita pidettiin perustavanlaatuisina”[5] Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Oikeuspuitteet ja moraaliset normit maissa eri puolilla maailmaa ovat ammentaneet innoitusta tästä asiakirjasta. Yhä edelleen se asettaa kansainvälisiä suhteita tasavertaisempaan asemaan.

Maailma on ihmisoikeuksien kunnioittamisessa kaukana täydellisyydestä. Epäoikeudenmukaisuuksia ja julmuuksia tapahtuu edelleen, mutta yleismaailmallinen julistus mahdollistaa niiden ehkäisemistä, hillitsemistä ja vähentämistä. Kuten kaikki säilyttämisen arvoiset asiat, ihmisoikeudet edellyttävät jatkuvasti uskoamme ja valppauttamme.

 

[1] Mary Ann Glendon, Facing History and Ourselves, ”Mary Ann Glendon and the Universal Declaration of Human Rights”, 4. elokuuta 2008.

[2] Ks. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, hyväksytty 10. joulukuuta 1948, YK:n yleiskokous, päätös 3/217 A, Johdanto.

[3]Ibid.

[4]Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 18. artikla.

[5] Mary Ann Glendon, Facing History and Ourselves, ”Mary Ann Glendon and the Universal Declaration of Human Rights”.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.