Mormon Newsroom
Uutistiedote

Ihmiset ja paikat

Kolmas osa kolmiosaisessa artikkelisarjassa maailmanlaajuisesta kirkosta

Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on enemmän kuin joukko opetuksia. Se on todellisissa paikoissa elävien todellisten ihmisten yhteisö.

Kirkon varhaisvuosina, 1800-luvulla, myöhempien aikojen pyhät kokoontuivat yhteen paikkaan rakentaakseen hengellisen yhteisön. He kutsuivat sitä usein Siioniksi. Nämä käännynnäiset, jotka lähtivät Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Tyynenmeren saarilta, jättivät kaiken tuntemansa muuttaakseen Utahin vuoristoisille seuduille. He loivat siellä yhdessä uuden kodin mutta eivät koskaan unohtaneet omaa synnyinmaataan. Eräs vanha mormonilaulu tavoittaa tuon tunteen:

Oi koti rakkain, missä kuljenkaan,

kaukaisilla merillä tai mailla vierailla.

Kun vuodet vierii, kaipuu kasvaa vaan

taas päästä käymään kotiseudulla!

Vaikk edessäni nään kauniit maisemat,

ystävät rakkaat ympärillä mun,

elämän täyttää riemulaulelmat,

silti sydämeni kaipaa luokses sun.

Uudempien sukupolvien myöhempien aikojen pyhät eivät enää kokoonnu yhteen paikkaan vaan sen sijaan vaalivat asuinyhteisöjään kotimaassaan ja kotiseurakunnassaan. Olimmepa missä tahansa, rakastamamme ihmiset ja asuinpaikkamme ovat juurtuneet syvälle sisimpäämme.

Paikallinen ja yleismaailmallinen

Viime vuosina on puhuttu paljon globalisaatiosta ja siitä, kuinka teknologia ja kaupankäynti tuovat eri kulttuureja tiiviimmin yhteen. Mutta paikallinen elämäntapa ei ole kadonnut. Ihmiset arvostavat entistä enemmän oman kulttuurinsa erikoisuuksia.

Myöhempien aikojen pyhillä on yhteinen identiteetti maailmanlaajuisen kirkon jäseninä, mutta heillä on myös paikallinen identiteetti oman maansa ja kaupunkinsa asukkaina. Nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois. He arvostavat oman ainutlaatuisen kulttuurinsa tapoja ja vivahteita, mutta he antavat Jeesuksen Kristuksen yleismaailmallisen sanoman johdattaa elämäänsä. Tuota sanomaa opetetaan Mormonin kirjassa: ”Hän kutsuu heitä kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia; – – kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia” (2. Nefi 26:33).

Me olemme monella tapaa ympärillämme olevien ihmisten ja asuinpaikkamme tuotteita. Kiintymys ystäviimme ja uskonveljiimme muovaa osaltaan luonnettamme. Esivanhemmat, meitä ennen eläneet, tuovat merkitystä omaan elämäntaipaleeseemme. Me saamme hengellisiä opetuksia sen maan omaperäisyydestä, jossa asumme, ja sekin vaikuttaa siihen, millaisia olemme. Latinalaisen Amerikan eloisa musiikki ja kirkkaat värit, Aasian kostea ilmasto ja sivistystä huokuvat kaupunkikeskukset, Euroopan arkkitehtoniset ihmeet ja saaria ympäröivät meret muovaavat siellä asuvien ihmisten hengellistä näköalaa.

Vai Sikahema, Tongalla syntynyt ja varhaislapsuutensa elänyt myöhempien aikojen pyhä, selittää polynesialaisten hengellistä luonnetta: ”Kaikkialla Polynesiassa kansamme tunnetaan uskostamme, lapsenkaltaisesta uskostamme, ja se johtuu siitä, että esivanhempamme purjehtivat Tyynellämerellä ja heidän oli turvattava uskoonsa. Purjehtiessaan he rukoilivat varjelusta. Ja se palveli kansaamme hyvin. Nyt näinä nykyisinä aikoina tuo usko – ja sellaisen uskon rippeet – vaikuttaa yhä nykyajan polynesialaisten keskuudessa.”

Elena Netšiporova, moskovalainen myöhempien aikojen pyhä, näkee yhteyden uskonsa ja venäläisen sielun välillä: ”Kun olen poissa kotoa, alan kaivata perhettäni, Venäjän laajoja peltoja sekä tiheitä metsiä ja korkeita kukkuloita. On olemassa sellainen käsite kuin avara venäläinen sielu, johon sisältyy paljon viisautta ja kärsivällisyyttä, vaikka se saattaakin näyttäytyä arvoituksellisena. Venäjä on alueeltaan niin laaja, että siellä on monia eri kansallisuuksia, ja evankeliumin tuoma toveruus ja toivo voi yhdistää nämä kansat.”

Siion kotimaassa ja ulkomailla

Mormonien pyhissä kirjoituksissa kuvataan pyhien ihanteellista yhteisöä ”Siioniksi”. Sellainen yhteisö on olemassa aina fyysisessä ympäristössä, mutta se on myös sielussa. Viime kädessä Siion on ”puhdassydämisten” ihmisten yhteisö – ihmisten, joiden hengellinen tila ja asenne on puhdassydäminen kanssaihmisiämme kohtaan (ks. OL 97:21). Se ei edellytä, että koko kirkon jäsenistö elää keskenään erillään muusta yhteiskunnasta. Sen sijaan kirkon jäsenet pyrkivät saavuttamaan Siionin mormoniseurakunnissaan ympäri maailman.

Siellä, missä myöhempien aikojen pyhät asuvat, palvelevat Jumalaa ja pitävät huolen toisistaan, siellä on Siion, yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tyyssija.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.