208-senttinen Eric Mika on yli 30 senttimetriä keskimittaista saksalaismiestä pidempi. Mutta pelatessaan koripalloa Saksan mestaruussarjassa ja Euroopan mestaruusliigassa kilpailevassa Medi Bayreuth -seurassa tämä hyökkääjä erottuu muunkin kuin pituutensa ansiosta. Hänen mukaansa arvojen asettaminen etusijalle mahdollistaa sen, että hän pystyy nauttimaan elämästä ja kilpailemaan ammatikseen.
| Temple Square is always beautiful in the springtime. Gardeners work to prepare the ground for General Conference. © 2012 Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. | 1 / 2 |
Mika ei ole keskiverto. Ja vaikka hän siirtyi aiemmin tänä vuonna Bayreuthiin Oberfrankeniin, hän ei ole saksalainen. Pelatessaan yliopistotasolla Brigham Youngin yliopiston joukkueessa tämä utahilainen päätti jättää koripallouransa odottamaan kahden vuoden ajaksi.
Brigham Youngin yliopisto toimii Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon tuella. Monet tämän kristillisen kirkkokunnan nuorista naisista ja nuorista miehistä päättävät palvella lähetystyössä. Kun he ovat lähetyssaarnaajia, heillä ei ole ammatillisia tavoitteita ja he välttävät ikätovereilleen tavanomaista viihdettä, jotta he voivat keskittyä kokonaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin opettamiseen muille. Naimattomat miehet palvelevat kaksi vuotta ja naimattomat naiset puolitoista vuotta.
”Minä en halunnut lähteä. Kaksi vuotta on pitkä aika olla poissa perheen ja ystävien luota ja jättää tavanomainen elämäntapa”, Mika sanoo. ”En vain uskonut, että se olisi minua varten. Ajattelin niin siihen asti, kun aloitin yliopisto-opinnot.” Ajan kuluessa monet Hengen kehotukset muuttivat hänen mielensä. Myöhään yhtenä iltana Mika oli heittelemässä koreja erään seurakuntakeskuksen liikuntasalissa miehen kanssa, jota hän ei ollut tavannut aiemmin.
”Mies sanoi minulle: ’Minusta sinun pitäisi lähteä lähetystyöhön’”, Mika kertoo. ”En ollut koskaan tavannut sitä miestä, hän ei tiennyt, mitä ajattelin, mutta se oli niin aitoa, että tunsin, ettei se ajatus voinut todellakaan tulla siltä vanhalta mieheltä vaan Jumalalta.”
Hän päätti pitää taukoa koripallosta, ja hänet kutsuttiin Rooman lähetyskentälle Italiaan. Hänen paluunsa koripallon pariin BYU:ssa toisena opiskeluvuotena onnistui, vaikka hän olikin jäänyt muista jälkeen kaksivuotisen tauon vuoksi. Muut pelaajat olivat kasvattaneet ja kehittäneet taitojaan koripallokentällä hänen oltuaan sen sijaan lähetyskentällä.
”Minä en ymmärtänyt, kuinka vaikeaa olisi tulla takaisin koripallon pariin menetettyäni kahden vuoden kokemuksen”, Mika sanoo. Uhraaminen vaatii sitä, että luopuu jostakin hyvästä jonkin paremman vuoksi, ja Mika sanoo, että lähetystyössä palveleminen oli oikea uhraus hänen perhe-elämänsä kannalta. Kun hänellä ei ole harjoituksia tai pelejä, hän viettää aikaa vaimonsa ja heidän weimarinseisojansa kanssa.
”Missään mielessä minä en kadu lähetystyötä”, Mika sanoo. ”Olisi ollut hienoa pelata koripalloa, mutta se ei olisi muuttanut minua siten kuin lähetystyöni teki.”
Koripallo on Mikan intohimo ja ammatti, mutta perhe on hänelle tärkein asia elämässä. Hän ja hänen vaimonsa Gabrielle ovat olleet naimisissa kaksi vuotta. Pituuserostaan huolimatta – Gabrielle on 157 senttimetriä pitkä – he tuntevat, että he näkevät asiat samalla tavoin ja heidät on tarkoitettu toisilleen. He ihastuivat toisiinsa lukiossa ja palvelivat kumpikin lähetystyössä Roomassa – samaan aikaan.
Koska Mika on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, hän noudattaa terveyssuositusta, joka tunnetaan viisauden sanana. Sen sääntöihin kuuluu muun muassa, ettei hän käytä alkoholia, tupakkaa, teetä, kahvia eikä huumeita. Mika on myös omasta päätöksestään kasvissyöjä. Hän ei pidä ruokavaliotaan rajoittavana vaan hyvinvointinsa perustana.
”Elän siten, että pystyn pelaamaan korkeimmalla mahdollisella tasolla, ja minä rakastan sitä todella”, Mika sanoo. ”Kiinnitän erityistä huomiota ruumiiseeni ja huolehdin siitä aivan kuin se olisi oikein hieno auto. En haluaisi saada siihen yhtään ainoaa naarmua.”
Mika tekee voitavansa ollakseen fyysisesti ja hengellisesti parhaimmillaan. Toisinaan edes parhaimmat pyrkimykset eivät johda haluttuun tulokseen. Urheilijan elämä koostuu voitoista ja pettymyksistä, kuten elämä yleensäkin. Mika yrittää päästää irti siitä, mitä hän ei pysty kontrolloimaan.
”Minä en rukoile, että voittaisimme tai pelaisimme hyvin”, Mika sanoo. ”Minä rukoilen vain, että kaverit joukkueessamme ja kaverit joukkueessa, jota vastaan pelaamme, olisivat turvassa ja että minä tekisin parhaani.”