Aadamin ajoista lähtien Herra on antanut lapsilleen käskyn, että heidän tulee rakastaa toisiaan. Hän on kuitenkin samaan aikaan murehtinut sitä, että monet heistä ovat rakkaudettomia ja vihaavat omaa vertaan.1
Taivaallinen Isämme tietää, että Hänen lapsensa voivat saada iankaikkisen elämän kallisarvoisen lahjan vain, jos he päättävät rakastaa Jumalaa Isänään ja jos heillä on keskuudessaan rakkautta ja ykseyttä. Vapahtaja rukoili opetuslastensa puolesta, ”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.”2 Ja Hän vahvisti Aadamille tämän kasteen jälkeen: ”Katso, sinä olet yhtä minussa, Jumalan lapsi; ja näin voi kaikista tulla minun lapsiani. Aamen.”3 Herra neuvoi profeetta Josephia opettamaan, että jokaisen tulee pitää veljeään samassa arvossa kuin itseään ja että heidän tulee olla yhtä. Hän varoitti: ”Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun.”4
Olen usein pohtinut ykseyden tärkeää periaatetta ja sitä, miksi se on niin välttämätöntä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että ykseys luo, edistää ja ylläpitää voimaa. Sen avulla me voimme voittaa minkä tahansa esteen, saavuttaa minkä tahansa päämäärän ja kestää mitä tahansa ei-toivottuja vaikutuksia, jotka saattavat vahingoittaa meitä ja perhettämme. Jos me elämme elämässämme ykseyden periaatteen mukaan, me emme pelkää tehdä hyvää, ja Herra on luvannut: ”Yhdistykööt vaikka maa ja helvetti teitä vastaan, sillä ne eivät voi voittaa, jos teidät on rakennettu minun kalliolleni.”5
Wilford Woodruff on sanonut: ”En usko, että tarvitaan paljonkaan perusteluja osoittamaan meille, että ykseys on voimaa ja että kansalla, joka on yhtä, on voimaa, jota jakaantuneella kansalla ei ole.” Hän jatkaa: ”Jumalan pyhät eivät voi menestyä, elleivät he ole yhtä.”6
Toisaalta meidän on tärkeää ymmärtää, että jos emme ole yhtä, se aiheuttaa yksinäisyyttä ja tuhoa. Herra on varoittanut: ”Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat.”7 Se pitää todellakin paikkansa missä tahansa mahdollisessa elämäntilanteessa, johon joudumme. Jos minä haluan kestää ja menestyä ja olla onnellinen yksilönä, minun pitää olla yhtä itseni ja Jumalan kanssa. Jos me haluamme kestää ja menestyä ja olla onnellisia avioliitossamme ja perheessämme, meidän pitää olla yhtä. Jos me haluamme kestää ja menestyä ja olla onnellisia seurakunnissamme ja vaarnoissamme, meidän pitää olla yhtä. Jokaisessa tapauksessa se, ettei ole yhtä, johtaa tuhoon. Se heikentää kykyämme kestää ja edistyä. Sen tuloksena olemme onnettomia ja usein katkeria. Mutta jos me olemme yhtä, me menestymme niissäkin tilanteissa, jotka näyttävät toivottomilta.
Pidän kovasti seuraavasta eläinsadusta:
Olipa kerran parvi kyyhkysiä, jotka lensivät kuninkaansa johdolla etsimään ruokaa. Eräänä päivänä ne olivat lentäneet kauas ja olivat hyvin väsyneitä. Kyyhkyskuningas kannusti niitä lentämään vähän pidemmälle. Pienin kyyhkynen kiristi vauhtia ja löysi vähän riisiä sieltä täältä banianviikunapuun alta. Niinpä kaikki kyyhkyset laskeutuivat maahan ja alkoivat syödä.
Äkkiä niiden päälle putosi verkko, ja ne kaikki jäivät ansaan. Ne näkivät metsästäjän lähestyvän kädessään valtava nuija. Kyyhkyset räpyttelivät epätoivoisesti siipiään yrittäen päästä ansasta mutta turhaan.
Sitten kuningas sai ajatuksen. Se neuvoi kaikkia kyyhkysiä lentämään yhdessä ylöspäin kantaen verkkoa mukanaan. Se sanoi, että ykseydessä oli voimaa.
Jokainen kyyhkynen kantoi oman osansa verkosta, ja yhdessä ne lensivät pois verkko mukanaan. Metsästäjä katsoi taivaalle ällistyneenä. Hän yritti seurata niitä, mutta ne lensivät korkealla yli kukkuloiden ja laaksojen. Ne lensivät temppelikaupungin lähellä olevalle kukkulalle, jossa asui hiiri, joka voisi auttaa niitä. Se oli kyyhkyskuninkaan uskollinen ystävä.
Kun hiiri kuuli kyyhkysten lähestymisen kovan äänen, se piiloutui. Kyyhkyskuningas kutsui sen lempeästi esiin, ja silloin hiiri ilahtui nähdessään kuninkaan. Kyyhkyskuningas selitti, että kyyhkyset olivat joutuneet ansaan ja tarvitsivat hiiren apua, jotta se jyrsisi verkon hampaillaan ja päästäisi ne vapaiksi. Hiiri suostui sanoen, että se päästäisi ensimmäisenä vapaaksi kuninkaan. Kuningas vaati, että hiiri vapauttaisi ensin kuninkaan alamaiset ja vasta sitten kuninkaan. Hiiri ymmärsi kuninkaan tunteet ja mukautui tämän toiveisiin. Se alkoi jyrsiä verkkoa, ja yksi kerrallaan kaikki kyyhkyset, myös kyyhkyskuningas, vapautuivat. Ne kaikki kiittivät hiirtä ja lensivät yhdessä pois ykseydessään voimakkaina.”8
Tämä kertomus osoittaa hienosti ykseyden periaatteen ja voiman. Olipa kokemamme vastustus millaista hyvänsä, vaikuttipa tehtävämme kuinka vaikealta tahansa, niin jos käymme siihen käsiksi ykseydessä, meillä on melkoinen mahdollisuus saavuttaa tavoitteemme ja täyttää tarkoituksemme. Taivaallinen Isämme antaa meille täydellisen esimerkin ykseydestä Pyhien kirjoitusten oppaassa. Luemme Heistä (jumaluudesta) seuraavaa: ”Nämä kolme persoonaa ovat yhtä tarkoituksen ja opin täydellisessä ykseydessä ja sopusoinnussa.”9
Meitä kutsutaan seuraamaan Heidän esimerkkiään aviomiehenä ja vaimona, kun pyrimme kasvattamaan vanhurskaita lapsia. Kirkon tehtävissämme meidän pitää toimia ykseydessä pyrkiessämme neuvottelemaan seurakunnissa ja vaarnoissa tuodaksemme pelastuksen taivaallisen Isämme lapsille. Ykseys vanhurskaudessa ja halukkuudessa sitoo sydämemme yhteen. Se yhdistää meidät taivaan voimiin ja valmistaa tien innoitukselle ja ilmoitukselle. Meistä tulee todella välineitä Herran kädessä sielujen pelastukseksi. Ykseys on tärkeämpää kuin oikeassa oleminen.
Vanhin George Q. Cannon on opettanut: ”Oletan, että jokainen meistä pitää siitä, että saa tahtonsa läpi. Minä ainakin. Olen halukas tunnustamaan, että pidän siitä, kun saan tahtoni läpi. Mutta en pidä omasta tahdostani niin paljon, että haluan sen olevan ristiriidassa veljieni tahdon kanssa. Se on velvollisuutemme kirkon ensimmäisenä presidenttikuntana. Se on jokaisen johtokunnan velvollisuus kautta kirkon.
Vaarnanjohtajien neuvonantajineen, piispojen neuvonantajineen ja kaikkien, jotka toimivat johtotehtävissä, tulee olla yhtä. Velvollisuutemme kirkon ensimmäisenä presidenttikuntana on tavoitella tätä ykseyden henkeä, jonka puolesta Vapahtaja rukoili, ja olla yhtä, alistaa tunteemme, ja kun kaksi on samaa mieltä jostakin eikä kolmas voi ymmärtää sitä, hän sanokoon: ’Minä yhdyn teidän kantaanne. Mitkään sydämeeni tulevat tunteet eivät tule olemaan esteenä teidän ja minun välillä.’”10
Sen lisäksi, että meitä kutsutaan olemaan yhtä, meidän on myös paljon tärkeämpää olla yhtä kuin noudattaa jotakin erinomaista suunnitelmaa, josta emme kaikki voi olla samaa mieltä. Lainaan jälleen presidentti Cannonia:
”Oletetaan, että jollakulla on enemmän viisautta kuin toisella. On parempi toteuttaa suunnitelmaa, josta ollaan yksimielisiä, vaikka se ei olisikaan yhtä viisas. Yleisesti ottaen suunnitelma tai menettelytapa, joka saattaa joissakin suhteissa olla huonompi, on tehokkaampi, jos siitä ollaan yhtä mieltä, kuin olisi parempi suunnitelma, josta mielipiteet ovat jakautuneet.”11
Kun me toteutamme eri velvoitteitamme ja tehtäviämme, tehkäämme niin ykseydessä. Me yllämme syvempään rauhaan, voimakkaampaan innoitukseen ja parempiin suorituksiin, ja meistä tulee Herran valittuja.12
Vanhin Erich W. Kopischke
VIITTEET
1. Ks. Mooses 7:33.
2. Evankeliumi Johanneksen mukaan 17:21.
3. Mooses 6:68.
4. Oppi ja liitot 38:27.
5. Oppi ja liitot 6:34.
6. Discourses of Wilford Woodruff, 1890, s. 172 ja Deseret Weekly, 30. elokuuta 1890, s. 305.
7. Evankeliumi Matteuksen mukaan 12:25.
8. Unity is Strength, Ajit Hari Sahu, www.whereincity.com/stories/children/5909.html.
9. Evankeliumi Johanneksen mukaan 17:21–23; ks. myös Toinen Nefin kirja 31:21; Kolmas Nefi 11:27, 36.
10. Discourses and Writings of George Q. Cannon, toim. Jerreld I. Newquist, 1957, osa 1, s. 207.
11. Ibid. 12. Evankeliumi Johanneksen mukaan 17:9–11.
| Temple Square is always beautiful in the springtime. Gardeners work to prepare the ground for General Conference. © 2012 Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. | 1 / 2 |