Jeesuksen Kristuksen evankeliumin päämääränä on auttaa perheitä ja yksittäisiä ihmisiä pääsemään korotukseen. Sen vuoksi kirkon opit, periaatteet ja ohjelmat keskittyvät jumalallisesti säädettyihin tehtäviin – auttamaan jäseniä elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan, kokoamaan Israelia lähetystyön avulla, pitämään huolta köyhistä ja avuntarvitsijoista sekä rakentamaan temppeleitä, joissa elävät ja kuolleet voidaan lunastaa pappeuden pyhien toimitusten ja liittojen kautta.
Seurakuntaneuvoston tulee olla avainasemassa näissä pyrkimyksissä. Tämän uuden vuoden alkaessa kutsumme jokaista johtajaa ja jäsentä pohtimaan kirkon korottavaa päämäärää sekä seurakuntaneuvoston mahdollisuuksia siunata ja pelastaa taivaallisen Isän lapsia sekä vaikuttaa heihin auttamalla toteuttamaan Hänen suurta tarkoitustaan ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttamiseksi. Mitä se merkitsee minulle johtajana ja neuvoston jäsenenä tai minulle jäsenenä omassa kirkon tehtävässäni? Kuinka minä voin antaa panokseni? Ketä minä voin auttaa ja kehen minä voin vaikuttaa?
Viime elokuussa vyöhykkeen johtokunta sai merkittävän hengellisen ilmoituksen. Kun pohdimme ja rukoilimme, mitä meidän oli määrä tehdä Euroopan vyöhykkeen johtokuntana, meissä jokaisessa heräsi voimakas halu kaksinkertaistaa kirkon aktiivisten jäsenten määrä Euroopassa seuraavien 10 vuoden kuluessa. Menimme temppeliin rukouksen ja paaston hengessä, ja jokainen sai voimallisen vahvistuksen Hengeltä. Tuo kokemus on liikkeellepanevana voimana kaikissa ajatuksissamme, tavoitteissamme, suunnitelmissamme ja toimissamme. Olemme laatineet rukoillen vyöhykkeen suunnitelman. Olemme neuvotelleet johtokuntana ja vyöhykeseitsenkymmenien kanssa. Nyt neuvottelemme koordinointikokouksissa vaarnanjohtajien ja lähetysjohtajien kanssa. Yritämme tavoittaa ’sen yhden’ aina kun vain voimme ja tarkastelemme ja arvioimme jatkuvasti työtämme.
Tämä vyöhyketason esimerkki on innoittanut monia vaarnanjohtajistamme ja lähetysjohtajistamme. Kutsumme on, että jokainen seurakuntaneuvosto Euroopan vyöhykkeellä pyrkii rukoillen saamaan innoitusta kirkon korottavasta päämäärästä. Herra on luvannut: ”Saat nauttia Herran hyvyyttä, hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo” (Ps. 37:4). Me lupaamme teille, että Herra siunaa teitä pyhillä, jumalallisilla toiveilla. Kun neuvottelette, rukoilette ja pyydätte vahvistusta, Herra vahvistaa voimallisesti teidän toiveitanne ja te kykenette asettamaan yksilöä ja seurakuntaa koskevia tavoitteita. Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan: ”Tavoitteet kuvaavat sydämemme haluja ja näkemystämme siitä, mitä voimme saavuttaa. Tavoitteiden ja suunnitelmien avulla toiveemme muuttuvat toiminnaksi. Tavoitteiden asettaminen ja suunnittelu ovat uskon osoitus.” (S. 154.)
Teidän ei odoteta ottavan meidän tavoitteitamme omiksenne eikä soveltavan niitä suoraan omaan tilanteeseenne. On tärkeää, että opitte asettamaan rukoillen omat tavoitteenne ja tekemään rukoillen omat suunnitelmanne. Kun olette yhtä neuvostona, astuu Herran voima sydämeenne ja seurakuntiinne. Saatte nauttia samoista siunauksista, joita kirkon jäsenet kokivat Alman aikana:
”Ja hän antoi heille käskyn, ettei heillä pidä olla mitään kiistaa keskenään, vaan että heidän tulee nähdä asiat samanlaisina, ja heillä tulee olla yksi usko ja yksi kaste, ja heidän sydäntensä tulee olla yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan. Ja näin hän käski heidän saarnata. Ja näin heistä tuli Jumalan lapsia.” (Moosia 18:21–22.)
Piispa ei ole yksin. Häntä auttamaan on kutsuttu muita. Jokaisella, joka on kutsuttu tehtävään tässä kirkossa, on valtuus Jumalalta. Meitä on kutsuttu yhdistymään sielujen pelastamisessa ja katsomaan eteenpäin yhdessä neuvostona, jolla on yksi usko ja jonka sydämet ovat yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa toisiamme kohtaan. Se on se tapa, jolla meistäkin tulee Jumalan lapsia.
Pyhissä kirjoituksissa meille annetaan voimallisia periaatteita, joita seurakuntaneuvostot voivat sovittaa yksilöllisiin tarpeisiinsa. Kuten kaikki evankeliumin periaatteet, ne auttavat meitä vahvistamaan omaa uskoamme Jeesukseen Kristukseen ja tuomaan pelastuksen omalle sielullemme. (Ks. OL 4:4.)
· Meidän täytyy kokoontua usein neuvostona ja meillä täytyy olla halu ja suunnitelma auttaa niin kirkkoon kuulumattomia kuin jäseniäkin tulemaan Kristuksen luokse sekä muistamaan ja pitämään liittonsa:
”Mutta Jumalan lapsia käskettiin kokoontumaan usein yhteen ja liittymään paastoon ja voimalliseen rukoukseen niiden sielun hyvinvoinnin puolesta, jotka eivät tunteneet Jumalaa” (Alma 6:6).
· Me muistutamme kirkon jäseniä olemaan uskollisia liitoilleen ja kutsumme kaikkia muita kuulemaan evankeliumia, tekemään parannuksen ja menemään kasteelle:
”Teille, jotka kuulutte kirkkoon, minä puhun käskynä, ja niille, jotka eivät kuulu kirkkoon, minä puhun kutsuna, sanoen: Tulkaa ja ottakaa kaste parannukseen, jotta tekin pääsisitte osallisiksi elämän puun hedelmästä” (Alma 5:62).
· Me kutsumme ihmisiä rukoilemalla heidän puolestaan ja pyytämällä sitten heitä tulemaan, näkemään ja tuntemaan:
”Ja nyt, pitäkää valonne korkealla, jotta se loistaisi maailmalle. Katso, minä olen valo, joka teidän on pidettävä korkealla – se, mitä te olette nähneet minun tekevän. Katso, te näette, että minä olen rukoillut Isää, ja te kaikki olette sen todistajina. Ja te näette, että minä olen kieltänyt ketään teistä menemästä pois ja sen sijaan olen käskenyt, että te tulisitte minun luokseni voidaksenne tuntea ja nähdä; samoin tehkää te maailmalle.” (3. Nefi 18:24–25.)
· Emme saa koskaan antaa periksi kenenkään kohdalla:
”Älkää kuitenkaan karkottako häntä synagogistanne tai jumalanpalveluspaikoistanne, sillä sellaisia teidän tulee edelleen palvella; sillä kukaties he vielä palaavat ja tekevät parannuksen ja tulevat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan heidät; ja te olette keinona pelastuksen tuomisessa heille” (3. Nefi 18:32).
· Meidän täytyy kutsua ihmisiä ”yksitellen”:
”Ja tapahtui, että väkijoukko meni pistämään kätensä hänen kylkeensä ja tunnustelemaan naulojen jälkiä hänen käsissään ja jaloissaan; ja tämän he tekivät mennen yksitellen, kunnes he kaikki olivat menneet ja näkivät omin silmin ja tunsivat omin käsin ja tiesivät varmasti ja todistivat, että se oli hän, jonka profeetat olivat kirjoittaneet tulevan” (3. Nefi 11:15).
Kun me toteutamme tosia periaatteita, todistuksemme vahvistuu. Me kasvamme lukumääräisesti ja voimassa. Nuoremme pysyvät aktiivisina ja valmistautuvat lähetystyöhön. Vähemmän aktiiviset jäsenet tulevat taas aktiivisiksi. Yhä useammat taivaallisen Isän lapsista liittyvät kirkkoon ja nauttivat evankeliumin siunauksista. Tulokset hämmästyttävät meitä mittaamattomasti. (Ks. Hel. 3: 25–26.)
Eräs piispa Sheffieldissä Englannissa näki unen, jossa hän näki seurakuntansa menestyvän erittäin hyvin. Vastauksena uneensa hän sai toisenkin lähetyssaarnaajaparin, vapautti kaksi neuvonantajaansa ja kutsui toisen heistä seurakuntansa lähetystyönjohtajaksi ja toisen seurakunnan lähetystyönjohtajan apulaiseksi. Seurakuntaneuvostossa he laativat seurakunnan lähetystyösuunnitelman ja asettivat tavoitteeksi 24 kastetta vuonna 2009. He päättivät kutsua ihmisiä tulemaan taas aktiivisiksi. Tammikuussa 2009 seurakunnan sakramenttikokoukseen osallistui 100 ihmistä. He saavuttivat 24 kasteen tavoitteensa vuoden puolivälissä, ja pian joka sunnuntai paikalla oli yli 160 ihmistä. Olemme vakuuttuneita siitä, että edistymistä voidaan nähdä ja sitä nähdään jokaisessa seurakunnassa, jossa piispa ja seurakuntaneuvosto tekevät työtä ykseydessä.
Näemme, kuinka Siion kukoistaa ”ja kasvaa kauneudessa ja pyhyydessä” sen rajat laajenevat, sen vaarnat vahvistuvat, ”niin, totisesti minä sanon teille, että [Siion nousee ja pukeutuu] kauniisiin vaatteisiinsa” (OL 82:14).