Aihe

Sidosryhmään kohdistuva petos

U.S. Securities and Exchange Commission [Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvova elin, SEC] määrittelee sidosryhmään kohdistuvan petoksen seuraavasti:

Sidosryhmään kohdistuvalla petoksella tarkoitetaan sijoitushuijauksia, joiden kohteena on jäseniä jostakin tunnistettavasta ryhmästä kuten uskonnollisista tai etnisistä yhteisöistä, vanhuksista tai ammattiryhmistä. Huijarit, jotka edistävät sidosryhmään kohdistuvia petoksia, ovat – tai ovat olevinaan – yleensä ryhmän jäseniä. He värväävät sidosryhmästä kunnioitettuja yhteisön tai uskontokunnan johtajia levittämään sanaa jostakin suunnitelmasta vakuuttamalla näille ihmisille, että petollinen sijoitus on laillinen ja kannattava. Monta kertaa noista johtajista tulee huijareiden juonen tahattomia uhreja.

Näissä huijauksissa käytetään hyväksi luottamusta ja ystävyyttä, joka vallitsee niissä ihmisryhmissä, joilla on jotakin yhteistä. Monien ryhmien tiiviin rakenteen vuoksi lainsäätäjien tai oikeusviranomaisten voi olla vaikea selvittää sidosryhmään kohdistuvaa petosta. Uhrit eivät useinkaan ilmoita niistä viranomaisille eivätkä hae lainopillista apua vaan yrittävät selvittää asiat ryhmän sisällä. Näin käy etenkin silloin, kun huijarit ovat käyttäneet kunnioitettuja yhteisön tai uskontokunnan johtajia saadakseen muut ryhtymään sijoittajiksi.

Jotkut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet kuten muiden uskontokuntien ja tiiviiden yhteisöjen jäsenet ovat menneisyydessä joutuneet tällaisen petostyypin uhreiksi. Joskus rikoksentekijät ovat heidän jäsentovereitaan kirkossa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä opetetaan olemaan rehellisiä liiketoimissaan muiden kanssa, ja ne, jotka syyllistyvät tällaisiin petoksiin, voivat joutua vakavimpien kirkon langettamien kurinpitotoimien alaisiksi, mukaan lukien kirkosta erottaminen. Koska jotkut epärehelliset ihmiset ovat käyttäneet sidosryhmään kohdistuneiden petostensa kohteina oman uskonnollisen ryhmänsä jäseniä, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtajat ovat kehottaneet suoraan ja usein kirkon jäseniä varomaan tämäntyyppisiä petoksia.

Helmikuussa 2008 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensimmäinen presidenttikunta lähetti kirjeen luettavaksi kaikissa mormoniseurakunnissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Kirjeessä sanottiin:

Koska olemme saaneet raportteja petoksista ja epäviisaista sijoituksista, haluamme jälleen antaa jäsenille neuvoja koskien heidän talousasioidensa viisasta hoitoa.

Olemme huolissamme siitä, että jotkut kirkon jäsenet eivät piittaa usein toistetusta ohjeesta laatia talousarvio ja elää sen mukaan, välttää kulutusluottoja ja säästää pahan päivän varalle. Harkintaa tulee käyttää myös silloin kun tehdään viisaita sijoituksia vastuullisten ja vakiintuneiden taloudellisten instituutioiden kanssa. Olemme huolissamme myös siitä, että on niitä, jotka käyttävät luottamuksellisia suhteita edistääkseen riskialttiita tai jopa petollisia sijoitus- ja liiketoimintasuunnitelmia.

Vaikka kaikkiin sijoituksiin sisältyy riski, tuota riskiä voidaan hallita noudattamalla järkeviä ja hyväksi koettuja taloudenpidon periaatteita: ensiksi, välttäkää tarpeetonta velkaa, etenkin kulutusluottoja; toiseksi, ennen kuin teette sijoituksia, pyytäkää neuvoa päteviltä ja laillistetuilta talousneuvojilta; ja kolmanneksi, olkaa järkeviä.

Me kannustamme johtajia opettamaan ja tähdentämään näitä periaatteita säännöllisesti.

Lisäksi kirkon johtajat ovat eri tilanteissa, kuten paikallisissa seurakunnissa, jatkuvasti vuosien varrella varoittaneet kirkon jäseniä riskialttiiden sijoitusten ja petosten vaaroista. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä kirkon johtajien aiemmista lausunnoista tästä aiheesta:

Joseph B. Wirthlin, ”Maallisia velkoja, taivaallisia velkoja”, Liahona, toukokuu 2004, s. 42
Silloin tällöin kuulemme ahneudesta ja itsekkyydestä kertomuksia, jotka herättävät meissä suurta surua. Kuulemme petoksista, laiminlyödyistä velkasitoumuksista, rahahuijauksista ja vararikoista. – – Me olemme nuhteetonta kansaa. Me uskomme velkojemme hoitamiseen ja rehellisyyteen liiketoimissamme lähimmäistemme kanssa.

Joseph B. Wirthlin, ”Korvaamaton rehellisyys”, Valkeus, marraskuu 1995, s. 44
Kun olemme saaneet Kristuksen Hengen voidaksemme erottaa hyvän pahasta, meidän tulee aina valita hyvä. Meidän ei tarvitse joutua harhaan, vaikka petkutus, pettäminen, petollisuus ja kaksinaamaisuus näyttävätkin usein olevan hyväksyttäviä meidän maailmassamme. Valehteleminen, varastaminen ja pettäminen on tavallista. Rehellisyys, luja pitäytyminen korkeimpiin moraalin ja etiikan periaatteisiin, on välttämätöntä todellisen myöhempien aikojen pyhän elämässä.

M. Russell Ballard, ”Tasapainon säilyttäminen elämässä”, Valkeus, heinäkuu 1987, s. 11
Taloudelliseen turvallisuuteen ei ole oikoteitä. Älkää uskoko varojanne muiden haltuun tutkimatta perusteellisesti ehdotettua sijoitusta. Kirkon jäsenet ovat menettäneet aivan liian paljon varojaan uskomalla niitä muiden haltuun. Minun mielestäni emme koskaan saavuta elämässämme tasapainoa, elleivät raha-asiamme ole varmasti hallinnassa.

Dallin H. Oaks, ”Brother’s Keeper”, Ensign, marraskuu 1986, s. 20
Varastamisen valkokaulusserkku on huijaaminen, jossa hyöty saadaan valehtelemalla jostakin liiketoimen olennaisesta seikasta. Juonittelevat puolestapuhujat lipevine kielineen ja mielistelevine tapoineen huijaavat lähimmäistään tekemään sijoituksia, joiden he tietävät olevan arveluttavampia kuin he uskaltavat paljastaa. Todistamisen vaikeuksien vuoksi huijaamisesta on vaikea saada ketään tuomiolle. Mutta ihmisen säätämien lakien riittämättömyys ei anna lupaa Jumalan lakien rikkomiseen. Vaikka näiden hienosti valkoisiin paitoihin ja solmioihin sonnustautuneiden varkaiden varastamismenetelmät eivät kenties saakaan rangaistusta tässä elämässä, heidät nähdään lopulta sellaisina kuin he ovat ja heitä rangaistaan sen mukaisesti.

Marvin J. Ashton, ”Olkaa turvallisella mielin”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 70
Nykyajan profeetat ovat selvin sanoin varoittaneet meitä äkkirikastumishankkeista, mikäli haluamme välttyä velkaantumisen murheelta. Kenties me emme ole puhuneet tarpeeksi siitä, että unelmoidessaan ylellisyydestä liian monet meistä kylvävät taloudellisen perikadon siemenet. Sitten myöhemmin, suurten menetysten jälkeen, syytämme niitä, jotka ovat olleet osallisina asiassa. On vaikeaa olla turvallisella mielellä, kun itsepetos on seuranamme. Jos me omasta tahdostamme asetumme alttiiksi petoksen ja keinottelun tuulille ja myrskyille, meidän ei pidä ihmetellä, kun tuloksena on krooninen vajaus varoissamme. Olen vuosien varrella kuullut monen raskaita taloudellisia menetyksiä kokeneen sanovan epätoivoissaan: ”Minua petettiin.” Usein olen sydämessäni, mielessäni ja hengessäni halunnut lisätä: ”Niin, sinä itse petit itseäsi.” Meidän kaikkien täytyy rohkaistua nostamaan päämme ja katsoa, minne meidän ajatuksemme ja salaiset arvostuksemme meitä vievät. Itsepetos sallii meidän syyttää muita omista epäonnistumisistamme.

James E. Faust, ”Sisäinen eheys on kaikkien hyveitten äiti”, Valkeus, lokakuu 1982, s. 97–98
On aivan oikein, että ahkeruuden ja säästäväisyyden tuotto sijoitetaan järkevästi. Hyvä ja varma sijoitus voi olla yhtä tuottoisa kuin vuosikausien työ, ja kaikessa, mitä me teemme, on joitakin riskejä. Mutta meidän tulee suhtautua hyvin varoen epävarmoihin sijoituksiin, joista luvataan epämääräisesti kohtuuttoman suuria voittoja. Kirkon johtajat ovat jo pitkään varoittaneet keinottelusta. Brigham Young sanoi: ”Herra on päivänselvästi osoittanut sen, että Israelin vanhinten tulee jättää keinottelu ja huolehtia kutsumukseensa kuuluvista velvollisuuksistaan.”

Meidän aikanamme presidentti Nathan Eldon Tanner on sanonut: ”Sijoitusvelkojen takuitten tulee olla sellaisia, etteivät ne rasita perheen taloudellista turvallisuutta. Älkää sijoittako varojanne keinottelumielessä. Keinottelu voi helposti temmata ihmisen mukaansa. Monet ihmiset ovat menettäneet omaisuutensa, kun ovat antautuneet kokoamaan yhä enemmän ja enemmän varallisuutta. Oppikaamme aikaisemmin eläneiden murheista ja välttäkäämme orjuuttamasta omaa aikaamme, tarmoamme ja terveyttämme ahnaalle halullemme saada lisää aineellista omaisuutta.”

Marvin J. Ashton, ”Olkaa turvallisella mielin”, Valkeus, lokakuu 1982, s. 18–19
Valehdella voi tehokkaasti, vaikka ei sano sanaakaan. Joskus pään nyökkäys tai hiljaa oleminen voi pettää. Kyseenalaisen sijoituksen suositteleminen, väärän merkinnän tekeminen tilikirjaan, imartelun kavala käyttäminen tai se, ettei paljasta kaikkia olennaisia seikkoja, ovat muutamia muita tapoja valehdella.

Karttakaa niitä, jotka haluavat teidän tekevän päätöksenne välittömästi tai maksavan käsirahaa. Kaikki kunnialliset sijoituskohteet voivat odottaa, kunnes olemme harkinneet ja tutkineet niitä. Meidän on perehdyttävä kaikkiin tosiasioihin, jotka voimme saada tietoomme, punnittava niitä huolellisesti ja sitten tehtävä päätös, joka on kaikille eduksi. Jos eteemme tulee jokin arveluttava tarjous, meidän on päätöstämme tehdessämme pidettävä rehtiyttä johtotähtenämme. Kun oikeat toimenpiteet eivät ole itsestään selviä, rehellisyytemme auttaa meitä huomaamaan ja saamaan selville asiaan vaikuttavia seikkoja, joista toiset eivät ehkä tiedä mitään. Rehti ihminen auttaa muita olemaan rehellisiä. Rehti ihminen esittää kysymyksiä ja antaa vastauksia, jotka ovat täsmällisiä. Rehtiys auttaa meitä viitoittamaan vanhurskaan henkilökohtaisen käyttäytymisemme tien jo kauan ennen kuin tekojen aika koittaa.

Viisas ihminen ei salli itsensä joutua häikäilemättömien ihmisten uhriksi vääränlaisen ylpeyden vuoksi. Ihmisiä huiputetaan usein siksi, että vääränlainen ylpeys estää heitä esittämästä kysymyksiä ja etsimästä lisätietoja. Ihminen pelkää joutuvansa huonoon valoon tai osoittautuvansa tyhmäksi ja sen vuoksi nyökyttelee myöntymisen merkiksi, vaikka hän ei itse asiassa ymmärrä lipeväkielisen myyntimiehen puhetulvaa. ”Mitä se tarkoittaa?” ”Mitä riskejä siihen liittyy?” ”Mitä huonoja puolia?” ”Millainen menneisyys yrityksellä on?” ”Minkälaisia suosituksia teillä on?” ovat esittämisen arvoisia kysymyksiä. Kun edustajat huolimattomasti pudottelevat sellaisia yksinkertaisia sanoja kuin ”varaus”, ”turva”, ”erivapaus”, ”annuiteetti”, ”katto-organisaatio”, ”verovapaa”, ”lisätulo” ja ”vähennyskelpoinen”, ostajan on parasta olla varuillaan.

Jos ihminen ei pysty tekemään viisasta ratkaisua omin neuvoin, hänen tulee kääntyä asiantuntevien ja luotettavien neuvojien puoleen. Tarjoukset, jotka eivät voi odottaa tai eivät kestä tarkastelua, eivät ole huomiomme arvoisia.

”Protecting Family Finances by Avoiding Fraud” [Perheen talousasioiden suojeleminen välttämällä petoksia], Ensign, kesäkuu 2008
(Katso yllä olevasta linkistä koko artikkeli.)
 

Nämä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtajien aiemmat varoitukset ovat lähettäneet jäsenille selkeän viestin, että sidosryhmään kohdistuvien petosten vaara on todellinen. Näitä kirkon maailmanlaajuisten johtajien kehotuksia on toistettu ja kerrattu usein paikallisella tasolla niin seurakunnissa annettavissa ohjeissa kuin paikallisten maallikkojohtajien yksilöille ja perheille antamissa neuvoissa.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.