Aihe

Maallikkopapisto

Myöhempien aikojen pyhien paikallisen seurakunnan johtaja on piispa (tai pienemmissä seurakunnissa seurakunnanjohtaja). Piispalla on pappeus, ja hänet on asettanut piispan virkaan joku laajemmalla alueella toimiva kirkon johtaja. Piispa ansaitsee oman elantonsa eikä saa minkäänlaista palkkaa palvelutyöstään kirkossa. Vaikka piispan palvelutyön pituutta ei olekaan määrätty, yleensä hän palvelee seurakuntaansa noin viisi vuotta, jonka jälkeen hän palaa seurakunnan tavalliseksi rivijäseneksi tai saa jonkin toisen vastuullisen tehtävän muualla.

Muut pappeudenhaltijat, kuten kaksi neuvonantajaa eli neuvojaa, tukevat piispaa hänen velvollisuuksissaan. Lisäksi piispa saa apua seurakuntaneuvostolta, joka koostuu niistä miehistä ja naisista, joilla on erityisiä, tärkeitä tehtäviä pitää huolta laumasta, sekä nuorista että vanhoista.

Tietyt velvollisuudet seurakunnassa edellyttävät, että pappeudenhaltija toimittaa ne, kuten sakramentin vertauskuvien – ruumiin ja veren (leivän ja veden) – siunaaminen, siunauksen antaminen valtuudella sairaalle tai toisen henkilön kastaminen kirkon jäseneksi. Vain kelvollisilla miespuolisilla jäsenillä on pappeus.

Sellaiset tehtävät kuten saarnaaminen seurakunnalle tai virallinen rukoileminen kokouksissa seurakunnan puolesta eivät edellytä pappeutta, ja niistä huolehtivat yhtä lailla miehet ja naiset.

Palkkapapiston puuttuminen seurakunnista voi olla yksi syy siihen, miksi vapaaehtoistyön perinne on niin lujasti juurtunut myöhempien aikojen pyhien yhteisöihin. Jokaisen odotetaan auttavan, eikä paikallisten johtajien keskuudessa ole mitään vakinaista ylintä johtoa. Henkilö, joka palvelee piispana, voi vapauduttuaan olla oppilaana luokassa, jota opettaa joku, joka oli aiemmin apulainen. 

Pappeudessakaan ei ole arvoasemajärjestystä. Miltei kaikilla miehillä, jotka ovat aktiivisia kirkossa, on joko vanhimman tai ylipapin virka. Nämä miehet kokoontuvat ryhminä, joita kutsutaan koorumeiksi, saamaan viikoittain opetusta, ja heidät organisoidaan vastaamaan yhdessä tiettyihin tarpeisiin, kuten pitämään huolta köyhistä tai auttamaan yksinhuoltajaperheitä.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.