Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin 6. huhtikuuta 1830 Fayettessa New Yorkin osavaltiossa. Kirkon kasvaessa uusia käännynnäisiä kokoontui Ohion ja Missourin osavaltioihin. Kun myöhempien aikojen pyhät Kirtlandissa Ohiossa kokivat vainoa, vihaiset väkijoukot ajoivat Missouriin kokoontuneita kaupungista toiseen. Kun kirkon jäsenet oli pakotettu lähtemään Missourista vuonna 1839, he kokoontuivat Illinoisiin ja rakensivat Mississippijoen soiseen mutkaan kukoistavan yhteisön. Seitsemän vuoden kuluttua heidät kuitenkin ajettiin jälleen kodeistaan. Brigham Youngin johdolla nämä pioneerit pakenivat yli 2 000 kilometrin matkan länteen Suolajärven laaksoon.
- Ensimmäinen temppeli, jonka Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko rakensi, sijaitsi Kirtlandissa Ohiossa. Vaikka arvioidut kustannukset olivat 40 000 Yhdysvaltain dollaria – mikä vastaa noin 750 000 dollaria nykyrahassa – kirkon jäsenet sitoutuivat rakentamaan temppelin. Usein miehet rakensivat temppeliä koko päivän ja viettivät sitten yönsä vartioiden sitä vihaisilta väkijoukoilta. Kun temppeli vuonna 1836 oli lähes valmis, lahjoitettu lasi- ja posliinitavara murskattiin laastiin antamaan temppelille välkehtivä ulkopinta.
- Joseph Smithin ohjeiden mukaan seitsemän lähetyssaarnaajaa purjehti Liverpooliin Englantiin avaamaan Brittein saarten lähetyskentän vuonna 1837. Saarnaaminen yhdeksän kuukauden ajan kirkoissa, vuokrasaleissa tai ovelta ovelle kulkien toi lähes 2 000 uutta käännynnäistä. Kun 800 kirkon jäsentä kokoontui yhteen vuonna 1863 purjehtiakseen Amerikkaan Amazon-nimisellä aluksella, brittiläinen kirjailija Charles Dickens nousi laivaan tarkkailemaan heitä. Pantuaan merkille heidän suunnitelmallisuutensa ja järjestäytyneisyytensä hän sanoi, että mormonikäännynnäiset olivat ”Englannin parhaimmistoa”.
- Vuonna 1838 Missourin kuvernööri Lilburn W. Boggs antoi pahamaineisen ”hävityskäskyn”. Käsky annettiin vastauksena liioiteltuihin tietoihin välikohtauksista myöhempien aikojen pyhien ja pitkäaikaisten Missourin asukkaiden kesken. Siinä sanottiin, että ”mormoneja on kohdeltava vihollisina, ja jos osoittautuu välttämättömäksi, on heidät hävitettävä tai karkotettava osavaltiosta yleisen edun vuoksi”. Vaikka käskyä ei ollut pantu täytäntöön 1800-luvun puolivälin jälkeen, se kumottiin virallisesti vasta vuonna 1976 – 138 vuotta myöhemmin.
- Kun kirkon jäsenet oli pakotettu lähtemään Ohiosta ja Missourista, he asettuivat Commerceen Illinoisiin – erääseen Mississippijoen soiseen mutkaan. Kaupungille annettiin lokakuussa 1839 uudeksi nimeksi Nauvoo. Nimi on johdettu hepreankielisestä sanasta, joka tarkoittaa jotakin miellyttävää tai kaunista tai lepoa ja kauneutta tarjoavaa paikkaa. Kun myöhempien aikojen pyhät kokoontuivat uuteen turvapaikkaansa, kaupungin väkiluku paisui arviolta 12 000 asukkaaseen. Nauvoosta tuli nopeasti tärkeä kauppakeskus, joka kilpaili koossa Chicagon kanssa.
- Nauvoon kasvaessa kasvoi myös ympäristön asukkaiden vastustus. Myöhempien aikojen pyhät rakensivat Nauvooseen temppelin, mutta siinä vaiheessa kun se vihittiin, heidät pakotettiin jälleen kerran jättämään kotinsa. Temppeli hylättiin, väkijoukot häpäisivät sen, ja sitten vuonna 1848 tuhopolttajan tuli hävitti sen sisäpuolelta. Puolitoista vuosisataa myöhemmin Nauvoon temppeli rakennettiin uudelleen alkuperäisiä suunnitelmia käyttäen, ja kirkon silloinen presidentti Gordon B. Hinckley vihki sen kesäkuussa 2002. Vuoden 1846 helmikuun ja syyskuun välisenä aikana suurin osa kirkon jäsenistä ajettiin pois Nauvoossa olevista kodeistaan. Useimmat heistä pakenivat pitkin katua, jota joskus nykyään nimitetään ”Kyynelten kaduksi”. Ankaran pakkasen aikaan leveä Mississippijoki jäätyi, niin että useat tuhannet kirkon jäsenet ylittivät joen jalan tai vankkureissa. Monet kirjoittivat päiväkirjoihinsa, että tämä joen jäätyminen oli ihme, vaikka yksi letkauttikin, että ”se oli ihme, joka lähes jäädytti pari tuhatta pyhää”.