Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko kehottaa jäseniään olemaan hyviä kansalaisia niissä maissa, joissa he asuvat. Kirkon 12. uskonkappaleessa sanotaan: ”Me uskomme, että kuninkaille, presidenteille, hallitsijoille ja hallitusmiehille tulee olla alamainen ja että tulee noudattaa, kunnioittaa ja ylläpitää lakia.”
Myöhempien aikojen pyhät uskovat myös, ettei ”mikään hallitusvalta voi pysyä rauhassa, ellei laadita sellaisia lakeja – ja pidetä niitä loukkaamattomina – jotka turvaavat jokaiselle yksilölle omantunnonvapauden”.
Kansalaisuus on parhaimmillaan kumppanuutta, jossa kansa ja hallitusvalta toimivat yhteistyössä turvatakseen yhteisen hyvän.
Hyvänä kansalaisena oleminen tarkoittaa myös sitä, että me edistämme yhteisöjemme hyvinvointia. Yleisesti ottaen myöhempien aikojen pyhät näkevät itsensä osana suurempaa yhteiskuntaa ja pyrkivät tekemään sen paremmaksi. Monet heistä tekevät vapaaehtoistyötä yhteiskunnallisissa instituutioissa kuten hyväntekeväisyysjärjestöissä, kouluissa, yhdistyksissä ja kerhoissa. He palvelevat usein avuntarvitsijoita yömajoissa, soppakeittiöissä ja sairaaloissa. He pyrkivät tutkimaan eri aiheita ja äänestämään rehellisiä ehdokkaita.
Kansalaisuus on siis aktiivista osallistumista yhteiskuntaan ja edellyttää osallistumista, ei eristäytymistä. Kansalaisuutta tarkoittavat käsitteet täyttävät poliittisen kielenkäyttömme. Kansalaisaktiivisuus, kansalaisrohkeus, kansalaisoikeudet, kansalaisvapaudet – ne kaikki osoittavat, kuinka meidän tulee kohdella toisiamme rakentaessamme yhteistä hyvää. Kyse on enemmänkin kulttuurista kuin laista, velvollisuudesta enemmän kuin vaatimuksista.
Lisätietoa on seuraavissa artikkeleissa: