Ihmiselämän arvokkuus

Ihmiselämän arvokkuus

Uutistiedote

Joskus tuntuu siltä, että elämän ongelmat ovat liian suuria meidän ratkaistavaksemme. Maailma on täynnä köyhyyttä, nälkää, sotia ja muuta vastaavaa. Nämä haasteet pysyvät huolimatta siitä, kuinka kovasti yritämme ratkaista niitä tai kuinka paljon rahaa tai teknologiaa käytämme siihen.

Silti meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa ratkaisujen etsimistä, koska jokainen ihminen on käsittämättömän kallisarvoinen – iankaikkinen sielu.

Jokaisella ihmiselämällä on oma arvonsa kohdussa vietetystä alusta viimeiseen hengenvetoon asti – ja kaikissa vaiheissa niiden välillä. Jokainen on Jumalan armosta luotu Hänen kuvakseen.

Tämä ajatus elämästä juontaa juurensa Vanhan testamentin luomiskertomukseen ja ulottuu Uuden testamentin näkemykseen tuhatvuotisesta maailmasta ilman kyyneleitä. Päivittäiset otsikot konflikteista ja murheellisista tapauksista muistuttavat meitä siitä, että olemme yhä hyvin kaukana tuosta rauhallisesta maailmasta. Kunnes se päivä koittaa meillä jokaisella – erityisesti uskovilla ihmisillä – on vastuu suojella ja puolustaa jokaisen ihmisen arvokkuutta.

Uskonnolliset johtajat, sekä muinaiset että nykyiset, korostavat vähäosaisten ahdinkoa. Avuttomista huolehtiminen – olivatpa kyseessä syntymättömät lapset, ikääntyneet, köyhät, kaltoin kohdellut, pakolaiset, sairaat tai vammaiset – on maailman suurten uskontojen ytimessä ja kuuluu juutalaiskristilliseen maailmankuvaan. Vanhassa testamentissa Jesaja nuhteli ihmisiä, jotka ”[ruhjovat Jumalan kansaa ja iskevät] köyhiä vasten kasvoja”.[1] Ja Uudessa testamentissa Jeesus Kristus käski seuraajiaan huolehtimaan nälkäisistä, janoisista, eksyneistä, alastomista, sairaista ja vangituista.[2]

Koska jokainen meistä kuuluu jossain vaiheessa yhteen tai useampaan näistä ryhmistä, kutsu palvella heikkoja ja avuttomia koskee kaikkia.

Joukossamme oleviin haavoittuvaisiin ja avuttomiin kuuluvat myös pienokaiset, jotka eivät vielä ole syntyneet. Mormoniapostoli Quentin L. Cook sanoi äskettäin: ”Aborttien valtava määrä on niin lamaannuttava ja pelottava, että moni meistä ei uskalla edes ajatella koko asiaa vaan työntää sen pois mielestä.” Vaikka Yhdysvalloissa tehtyjen aborttien määrä on laskenut viime vuosina, vuonna 2014 tehtiin silti yli 920 000 aborttia.[3] Mutta kuten vanhin Cook sanoi, niille, jotka uskovat olevansa vastuullisia Jumalan edessä, tämä ihmiskunnan kokema menetys on ”valtavan suuri tragedia” ja ”vakava moraalinen tahra yhteiskunnassamme”.[4]

Meidän alkuvaiheemme on vertauskuva siitä, että selviytyäksemme hengissä olemme koko elinikämme riippuvaisia muista ihmisistä. ”Kohtu muistuttaa meitä siitä, ettei olemassaolomme ole muista riippumaton”, sanoo Russell Moore Eteläisestä baptistikonventiosta. ”Yksikään meistä ei ole ’elinkykyinen’ erillään muista ja siitä ekosysteemistä, jonka Jumala on rakentanut meille.”[5] Vauvat tarvitsevat vanhempia; vanhukset tarvitsevat hoivaajia; sairaat tarvitsevat lääkäreitä; pakolaiset tarvitsevat kodin; yksinäiset tarvitsevat yhteisön. Me tarvitsemme toisiamme koko elämämme ajan.

Vanhin Cook sanoi, että monien muiden uskovien tavoin myöhempien aikojen pyhien tulisi ”olla ensimmäisinä muuttamassa sydämiä ja mieliä niin, että lasten tärkeys muistetaan”.[6] Mormonien pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että Jumalan tarkoituksena on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen”. Oman syntymämme olosuhteista riippumatta meillä kaikilla on jumalalliset mahdollisuudet.[7]

Mutta koska monet uskovat ovat niin kiivaita abortin vastustajia, joitakuita syytetään siitä, etteivät he huolehdi muissa elämänvaiheissa olevista hädänalaisista. Voimme nähdä ikään kuin irvikuvana sen, että aborttia vastustavat uskovat elämän ”alkavan hedelmöityksestä ja päättyvän syntymään”.[8]

Tietenkään haavoittuvaisten joukko ei rajoitu vain pieniin lapsiin. On aivan yhtä helppo nähdä vanhukset, vammaiset ja sairaat vähäosaisina. Silti, kuten Moore sanoo, ”elämässä on kyse muustakin kuin näennäisestä hyödyllisyydestä”. Se, että huolehdimme niistä, joilla ei näytä olevan väliä, ”osoittaa meille sen, ettei elämässä ole kyse vaistoista ja geenien säilyttämisestä ja vallanhalusta. Me emme ole eläimiä.”[9] Muut ansaitsevat meidän rakkautemme riippumatta siitä, millaisia fyysisiä tai henkisiä kykyjä heillä on, sillä ihmiskuntaan kuuluvina heillä on oma Jumalalta saatu arvokkuutensa.

Nykyään maailmassa on 65 miljoonaa kodittomaksi joutunutta – mukaan lukien pakolaiset; avuton joukko ihmisiä, jotka heittelehtivät konfliktien, vainon ja poliittisen epävakauden aallokossa. Myös heidän ahdinkonsa ansaitsee rakkautemme ja huolenpitomme. Mormonijohtaja vanhin Patrick Kearon sanoo, että heidän kodittomuutensa ”ei määrittele heitä, mutta meidän suhtautumistapamme määrittelee osaltaan meitä”.[10] Pakolaiset ansaitsevat turvaisan sataman tuoman siunauksen ja mahdollisuuden menestyä – Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sanoin ”ihmiskunnan kaikkien jäsenten – – yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa” toteutumisen.[11] Toimintaperiaatteista voidaan kyllä olla eri mieltä, mutta joukossamme olevien haavoittuvaisten arvokkuudesta ei tulisi kiistellä.

Me emme ehkä kykene poistamaan kaikkia maailman ongelmia. Mutta me voimme vaikuttaa asioihin omalla tavallamme. Niiden auttaminen, jotka eivät voi auttaa itseään, kunnioittaa uskonnollisia juuriamme – se on itse asiassa ratkaiseva osa Jumalalle omistautunutta elämää. Kuten rabbi Jonathan Sacks sanoo: ”Me emme voi rakastaa Jumalaa kunnioittamatta ensin ihmiskunnan yleismaailmallista arvoa yleismaailmallisen Jumalan kuvana ja Hänen kaltaisenaan.”[12]


[1] Jes. 3:15.

[2] Ks. Matt. 25:35–40.

[3] Ks. https://www.guttmacher.org/fact-sheet/induced-abortion-united-states#1.

[4] Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus 7. helmikuuta 2017.

[5] Russell Moore, Onward: Engaging the Culture Without Losing the Gospel, s. 120.

[6] Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus 7. helmikuuta 2017.

[7] Moos. 1:39.

[8] Russell Moore, http://www.russellmoore.com/2015/07/21/why-were-hosting-the-evangelicals-for-life-conference/.

[9] Russell Moore, Onward: Engaging the Culture Without Losing the Gospel, s. 120.

[10] ”Suoja myrskyltä”, huhtikuun 2016 yleiskonferenssi, https://www.lds.org/general-conference/2016/04/refuge-from-the-storm?lang=fin

[11] Johdanto, Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (hyväksytty 10. joulukuuta 1948).

[12] Rabbi Jonathan Sacks, Not in God’s Name: Confronting Religious Violence.

Tyyliopashuomautus:Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta kerrottaessa on asianmukaista käyttää kirkon koko nimeä, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Lisätietoja kirkon nimen käyttämisestä löytyy verkossa olevasta Tyyliopas.